Raptor suunniteltiin siis alunperin isolla rahalla Yamariniksi. Eikä vain rivimalliksi, vaan Yamarinin menestyksekkään daycruiser-malliston uuden sukupolven lippulaivaksi. Mukaan värvättiin norjalainen korkean profiilin muotoilustudio Eker Design sekä ruotsalainen runkomuotoinnovaation kehittänyt ja patentoinut Petestep.
Sitten alkoi rytistä. Yamarineja valmistuttanut Kesko ilmoitti luopuvansa venebisneksestä, ja myi Yamarin-tuotemerkin, valmistusoikeudet ja -muotit moottoripartneri Yamahalle. Käytännössä Yamarinin otti haltuun Bustereita valmistava Inhan Tehtaat, jonka Fiskars oli myynyt Yamahalle vain vajaata vuotta aiemmin.
Sitten tulee sivujuoni. Yamarin kauppaan ei sisältynyt sen uusi lippulaiva, 81 DC. Eikä kolmea jo kehitysputkessa ollutta seuraavaa uutuutta, 66 DC:tä, 64 DC:tä ja 64 BR:ää. Ne jäivät Keskolle kaupiteltavaksi.
Virallista totuutta siitä, miksi uutuudet jäivät kaupan ulkopuolelle ei ole. Epävirallisesti Inhan Tehtaiden suunnalta on annettu ymmärtää, että he halusivat aloittaa Yamarinin uuden mallisukupolven suunnittelun puhtaalta pöydältä. Ensimmäinen Inhan Tehtaiden aikakauden Yamarin valmistuu esittelykuntoon myöhemmin tänä syksynä. Se tulee olemaan vieläkin isompi daycruiser, malliltaan 88 DC.
Loppuhuipennuksessa Kesko kauppasi "tulevaisuuden Yamarin-malleja" useille eri tahoille pitkin Eurooppaa. Lopulta kaupat käteltiin toisen kotimaisen ison pelurin, Brandt-konsernin kanssa.
Brandtin repertuaarissa ex-Yamarinit istutetaan Silver-tuotemerkin uudeksi Z-sarjaksi. Se on sikäli sopivaa, että alumiinista aiemmin vahvuutensa ammentanut Silver pääsee kisaaman Z-sarjan malleilla lujitemuovisten päiväristeilijöiden luokkaan. Se on Silverille neitseellinen segmentti.
Käytännössä kävi siis niin, että Kesko myi ensin Yamarinin yhtäälle ja sen perään sarjan tuleviksi Yamarineiksi aiottuja malleja toisaalle. Joka tapauksessa ex-Yamarin-uutuudet ovat nyt Silvereitä ja kilpailevat vanhojen ja tulevien Yamarinien kanssa. Ihan selvää, eikö?
Palataan Raptoriin. Yamarin 81 DC:hen verrattuna paljon ei ole muuttunut. Merkittävin uusi yksityiskohta on tuulilasi ja sen kehys. Uusi rosterikehys on parempi, eikä vanhaa tule ikävä.
Viimansuoja on ohjaamossa erinomainen ja takana avotilassakin hyvä, keskimääräistä paljon parempi. Avotila on iso ja syvä potero, ja sohvan istumamukavuus on hyvällä tasolla. Ohjaamon ja avotilan kattava kuomu istuu paikoilleen napakasti, mutta kookkaan kuomun asettelu vaatii tietysti harjaantumista, eikä se senkään jälkeen ole ihan vaivaton homma.
Avotilasta on sujuvat kulkuväylät sekä perään uimatasoille että keulakannelle. Molemmissa tapauksissa askellukseen tosin sisältyy aika paljon korkeuseroja, kolmesta kuuteen rappusta per suunta.
Pentteri on ulkona, ohjaamon vieressä paapuurin laidalla. Varustus on hyvä (jääkaappi, kaksiliekkinen kaasuliesi ja painevesi) ja tilaakin on vähintäänkin kohtuullisesti, vaikka vertailukohtana olisi matkaveneluokkaan lukeutuvat sportcruiserit.
Itse asiassa Raptor kurkottaa kovasti sportcruiserien luokkaan myös sisätiloiltaan. Yöpymään mahtuu neljä. Keulan asiallisen kokoiseen parivuoteeseen kellahtaa kaksi aikuista vaivatta. Avotilan alle pitkittäin työntyvä parivuode on tiukempi tapaus. Kahdelle lapselle se on varmasti mieleinen sopukka, mutta aikuisilta vaaditaan läheistä rakkaussuhdetta, jos sekään auttaa.
Monelle merkittävin matkavenemäisyys on kuitenkin erillinen vessa. Raptorin vessa on pienimpiä koppeja mitä veneistä löytyy, mutta ajanee silti asiansa, vaikka isommaksi kasvaneet joutuvatkin peruuttamaan sisään. Vessan huuhtelu käy kuitenkin kätevästi napista painamalla.
Matkailumukavuuksien lisäksi vakiovarustelu on runsasta myös ajamiseen liittyvien tilpehöörien kohdalla. Kohokohtiin kuuluvat esimerkiksi Raymarinen 9-tuumainen Axiom-karttaplotteri, keulapotkuri sekä Zipwaken automaattitrimmit.
Ajettavuudeltaan Raptor on pikemminkin junamaisen vakaa kuin eloisan sporttinen. Kolmeen v-kirjaimen muotoiseen nopeusalueportaaseen jaettu Petestep-pohja roiskii vähän ja liukuu kevyesti, kunhan vauhtiin päästään. Kiihtyvyys ja kaasuun reagointi on kuitenkin melko säyseää. Liukukynnys on voimakas, mutta vain kulutuslukemissa. Keulaa Raptor ei liiemmin nosta, etenkään kun Zipwaket on kytketty avustamaan automaattisesti.
Raptorin tehoalue on 250–350 hevosvoimaa. Silverit myydään yleensä vain Hondan perämoottoreilla varustettuina, mutta koska Hondan tarjonta loppuu siihen mistä Raptorin tehoalue alkaa, saa Raptorin myös Suzukin koneilla. Testiveneessä oli tehokkain 350-hevosvoimainen Suzuki, jonka erikoisuus on kaksoispotkuri.
Huippunopeus nousee Suzukilla jopa hiukan yli 46 solmuun, joten kyytiä riittää kyllä. Silti Raptor ei oikein kovaan kurvailuun tai ajamiseen houkuttele. Ohjaus on raskas ja vasta-aaltoon kaartaminen aiheuttaa aika äänekästä ja epämukavaa pauketta aaltojen osuessa palteisiin. Suoralla vasta- tai myötäaallokkolinjalla runko halkoo aaltoja kilpailukykyisen mukavasti.
25 solmun vertailunopeudella Raptor ei ole vielä taloudellisimmillaan, sillä silloin bensa maistuu 1,5 litran tahdilla per meripeninkulma. Viisi solmua vauhtia lisää ja kulutus tippuu 1,35 litraan meripeninkulmalla, mikä on teho- ja kokoluokka huomioiden jo ihan kohtuullinen lukema.
Kulutuksen osalta Petestep-runko ei silti ole mitenkään käänteentekevä edes järkevimmillä nopeuksilla. Yli kahden litran kulutuspiikit muodostuvat myös melko laajoiksi. Epätaloudellisimmat nopeudet ovat 8–12 ja yli 44 solmua. Melutasoa ei mitattu, sillä Suzukia vaivasi yksilövika, joka aiheutti normaalista poikkeavaa melua.
Käytännössä Silver saa kuitenkin Raptorista kilpailukykyisen tuotteen retki- ja matkaveneiden välimaastoon. Muotoilu on vielä pari vuotta ensiesittelyn jälkeenkin tuoretta ja modernia. Monelle Yamarin fanille se oli jopa liikaa, mutta Silver ponnistaa Raptorilla tyhjältä pöydältä ja paremmista lähtökohdista. Mielikuvaa siitä miltä Silverin ison daycruiserin tulisi näyttää, ei entuudestaan ole.
Yamarin 81 DC:t valmisti Yamarinin sopimusvalmistajista Seliö Boats Sammatissa. Brandt taas on värvännyt Raptorin sopimusvalmistajaksi Valkeakoskella toimivan Fenix Marinin. Sillä on myös mittava historia Yamarinien valmistajana. Piiri pieni pyöri siis valmistuskuvioissakin.
81 DC:tä arvosteltiin sen lanseerauksen aikoihin siitä, ettei veneessä ollut vanhemmille Yamarin malleille tyypillistä ilmettä ja tunnelmaa, eikä sen laatuvaikutelma ihan kaikilta osin vakuuttanut.
Raptoriin on saatu harmonisempi yleisilme yksinkertaisin keinoin eli pintamateriaaleja ja niiden sävyjä vaihtamalla. Esimerkiksi yksiväriseen verhoiluun ja väriltään perinteistä tiikkiturkkia muistuttavaan synteettiseen turkkipinnoitemateriaaliin siirtyminen tekevät kokonaisuudelle ja laatuvaikutelmalle hyvää.
Sen sijaan sisustuksen rakenteissa ja niiden sovituksissa toleranssit ovat paikoin yhä suuria ja jotkut ratkaisut tuntuvat 100 000 euron hintaluokkaan vähän heppoisilta.
Hintakin tosin on hyvästä vakiovarustuksesta huolimatta pääkilpailijoita jonkin verran edullisempi. Kutakuinkin vastaavasti varusteltuna ja moottoroituna Askeladden C83 Cruiser ja Finnmaster T8 ovat useamman kymppitonnin kalliimpia.
