Moottorien kohdalla peruslähtökohdat ovat ennallaan. 3,7-litrainen D4-rivinelonen ja 5,5-litrainen D6-rivikuutonen on kehitetty nimenomaan merimoottoreiksi, eikä niillä ole tieliikennevastineita.
Vaikka perusrakenne on tuttu, on moottoreihin tehty täydellinen ja yksityiskohtainen uudistus, joten puheille täysin uudesta moottorisukupolvesta on perää. Muutosten tavoitteena on tavanomaiseen tapaan parempi suorituskyky ja taloudellisuus, mutta kärki on tällä kertaa luotettavuudessa, kestävyydessä ja erityisesti entistä vähäisemmässä huollon tarpeessa. Ei yhtään huono lähtökohta.
Luettelo uudelleen suunnitelluista ja toteutetuista kohteista on pitkä ja kattava. Sen kärjessä ovat esimerkiksi uusi moottorinohjausyksikkö EVC-2, entistä korkeammalla paineella työskentelevä yhteispaineruiskutus, uusi turboahdin ja kompressori sekä uudet sylinterikannet, männät, venttiilit ja kampiakseli, jotka ovat saaneet pintaansa dlc-pinnoitteen (timantin kaltainen hiilipinnoite, diamond like carbon coating).
Lopputuloksena teholuokat on laitettu uusiksi, ja mallisarjojen huipulle on esitelty uudet kärkimallit. D4:ssa se on 320-hevosvoimainen eli 20 hevosvoimaa aiempaa vahvempi D4-320. D6-sarjan huipulle saadaan 440- ja 480-hevosvoimaiset versiot. Kaikki teholuokat ja voimansiirtopaketit huomioiden vaihtoehtoja on kaikkiaan 15. D4:t täyttävät välin 150–320 hevosvoimaa, D6:t 300–480 hevosvoimaa.
Tehojen kasvu ja taloudellisuuden paraneminen ovat uusien moottorien lanseerauksen yhteydessä tuttuakin tutumpia hehkutuksia, mutta D4- ja D6-mallien kohdalla suuremmat otsikot ansaitsevat lupaukset entistä paremmasta luotettavuudesta ja kestävyydestä sekä alhaisemmista käyttö- ja ylläpitokuluista.
Täällä touhutaan Volvo Pentan mukaan jatkossa entistä vähemmän. Uuden sukupolven D4- ja D6-moottorien huollontarve vähenee jopa 40 prosentilla.
Luotettavuuteen ja kestävyyteen saadaan vastauksia vasta ajan myötä, mutta kulujen pienenemiseen voi pureutua heti vähän konkreettisemmin. Volvo Penta lupailee uutuuksille mallista riippuen viitisen prosenttia pienemmän kulutukset ja oleellisesti vähäisemmän huollon tarpeen. Esimerkiksi moottorin ja vetolaitteen öljyjä ei uuden huolto-ohjelman mukaan tarvitse vaihtaa enää joka vuosi, vaan vasta määrätyn käyttötuntimäärän täytyttyä.
Siinä missä aiempien D4- ja D6-moottorien huolto-ohjelmaan kuului enintään 100 tunnin vuotuisella käytöllä vuosittain 16–22 huoltokohdetta tai -toimenpidettä, on niitä uusissa pidempien öljynvaihtovälien ja vähempien huoltokohteiden ansiosta vain 5–11. Volvo Penta mukaan se vähentää huoltotöistä ja varaosista aiheutuvia kustannuksia jopa puolella. Tämä lupaus on hyvä pitää mielessä ja syynissä, ettei etu valu huoltoliikkeille.
Tervetuloa DPI
Volvo Penta on mullistanut muutamaankin kertaa veneilymaailman vetolaiteinnovaatioillaan. Ensin alkuperäisellä Aquamatic-perävetolaitteella, sitten sen Duoprop-tuplapotkurilla ja viimeksi pohjan läpi asennettavalla pod-vetolaitteella, IPS:llä.
Tällä kertaa isoin askel otetaan täysin uudella DPI-vetolaitteella, joka korvaa ja syrjäyttää nykyisen DPH-vetolaitteen, vaikka se jääkin vielä valikoimaan erikoistilaustavarana.
DPI:n huolto-ohjelma noudattelee D4- ja D6-moottorien sykliä, eli esimerkiksi peräöljyä ei ole tarpeen vaihtaa joka vuosi. Uutta on myös se, että asennus voidaan suunnitella ja toteuttaa niin, että peräöljyt voidaan vaihtaa imemällä sisältä käsin veneen ollessa vedessä.
Kestävyyttä on parannettu paitsi uusilla materiaaleilla, myös vetolaitteen ylävaihteiston integroidulla jäähdytysjärjestelmällä.
Hydraulikytkimellä, sähköohjauksella ja uusilla teräspotkureilla varustettu täysin uusi DPI-vetolaite on Volvo Pentan mallivuoden 2020 tärkein uutuus.
Käyttöominaisuuksiltaan DPI on nostettu IPS-vetolaitteen tasolle. Käytännössä se tarkoittaa vakiovarusteeksi tullutta sähköohjausta ja sen mahdollistamia lisukkeita, kuten DPS-satelliittiankkuria ja Aquamatic Joystick -sauvaohjausjärjestelmän Driving-ajotoimintoa.
Tärkein muutos aikaisempaa DPH-sukupolveen nähden on kuitenkin DPI:n hydraulinen kytkin. Se on lainattu lähes suoraan IPS-vetolaitteesta, ja pitää huolen siitä, että vaihteet kytkeytyvät päälle sulavasti, ilman kiusallisia tai häiritseviä kolahduksia.
Uudelle vetolaitteelle on kehitetty myös uusi sarja teräspotkureita. Ne ovat sormin hypistelyn perusteella tarkkuustyötä: lavat ovat selvästi ohuemmat ja tarkemmin muotoillut kuin edeltävän DPH-vetolaitteen nibral-potkureissa.
IPS-vetolaitteita on kolmea kokoa, ja aiemmin D4- ja D6-moottorien yhteydessä käytetty IPS 10 on niistä pienin. Myös sille on tehty kestävyyteen ja huoltovälin pidentämiseen tähtäävät ehostukset. Samalla moottorivalikoimasta on jäänyt D4-vaihtoehdot pois, eli IPS-tarjonta alkaa jatkossa D6-IPS400 -mallilla (2 x 300 hv).
IPS 10 -vetolaite on uudistettu sopimaan uusien D6-moottorien huoltoväleihin.
Pehmeää ja hiljaista
Koejoille lähdettiin neljällä veneellä. D4:t oli koplattu Sargoihin: yksi D4-320 DPI Sargo 28:aan ja kaksi vastaavaa konepakettia Sargo 33:een. D6:sia päästiin kokeilemaan ranskalaisveneissä: kahden D6-440 DPI:n asennusalustana toimi Jeanneau Leader 46 ja kahdesta 480-hevosvoimaisesta versiosta muodostuva D6-IPS650-paketti oli asennettu Prestige 460:een.
DPI-sisäperämoottoriveneiden osalta täytyy todeta, että hydraulikytkin muuttaa käyttökokemusta oleellisesti. Kun vaihteet solahtavat päälle pehmeästi ja ilman kolahduksia, tuntuu rantautumisetkin sujuvan entistä helpommin ja rauhallisemmin.
Yksi asiaa edesauttava uusi ominaisuus on low speed -tila, joka luistattaa kytkintä ja siten alentaa potkurin pyörintä- ja veneen ryömintänopeutta. Vaihteen kytkeytymistä hädin tuskin edes huomaa.
Ero entiseen korostuu joystickillä operoidessa. Sauvaa saa heiluttaa vaikka kuinka hermostuneesti, eikä voimansiirto silti protestoi paukkeella. Sama pätee DPS-satelliittiankkuroitumiseen, joka aiemmin saattoi olla vaihteiden kolinoiden sävyttämää, mutta nyt paikallaan pysyminen käy huomattavasti sujuvammin.
Sähköohjauksen tuntuma on kepeä, muttei keinotekoinen. Ohjauksen nopeus ja tarkkuus riippuu tehdasasetuksista. Pienemmässä Sargossa ohjaus tuntui hiukan hitaalta, isommassa Sargossa sopivalta ja Jeanneaussa loistavalta.
DPI-vetolaitteeseen kuuluu myös automaattinen crash stop -toiminto, eli kun kaasukahvan vetää täydestä vauhdista yhdellä liikkeellä vapaan yli pakille, ei lopputuloksena ole kallis remontti vaan äkkipysähdys.
Hallintalaitteet ovat saaneet harmaat helmat. DPI-vetolaitteen myötä vakio- tai lisävarusteisiin on lisätty Low speed -rantautumistoiminto, automaattinen crash stop -toiminto, Joystick Driving -ajotoiminto sekä DPS-satelliittiankkuri.
D4-320:n 20 lisähevosvoimaa eivät tee suurta eroa, mutta joissakin veneissä ne voivat tulla tarpeeseen. Koejetuista veneistä esimerkiksi Sargo 28 on mielletty ensisijaisesti D6:lla varustettavaksi veneeksi, mutta uusi D4-320 on siihen voimiltaan täysin riittävä ja taloudellinen vaihtoehto. Huippunopeudeksi todettiin 34,6 solmua ja kulutukseksi 25 solmun matkanopeudella 1,5 litraa meripeninkulmalla.
Venemestari-lehden arkistoista löytyy vertailukohdaksi D4-300 DPH:lla varustetun Minor Offshore 28:n (joka nimettiin uudelleen Sargo 28:ksi) mittaukset, joissa saavutettiin 33,4 solmun huippunopeus ja 1,5 litran vertailukulutus 25 solmun nopeudella. Ajettuna numeroarvojen erot ovat siis marginaalisia.
Pariasennuksena D4-320:t kuljettivat pari pykälää suurempaa Sargo 33:a parhaimmillaan 35,7 solmun nopeutta. 25 solmun vertailukulutus asettui 2,6 litraan meripeninkulmalla. Niitä voi verrata Venemestari-lehden arkiston kahdella D6-370 DPH:lla ajetun Sargo 33:n saavutusarvoihin, jotka olivat 42,0 solmun huippunopeus ja 2,8 litran kulutus 25 solmun nopeudella. Näidenkin valossa D4-320 on juurikin sitä mitä pitää.
Se miltä osin D4 on ennallaan, on hieman karkeahko käyntiääni ja -olemus. D6 ja vanhemmat D4-teholuokkia vastaavat KAD-sarjan moottorit ovat käynniltään tasaisempia.
D6-440 DPI nousee ylivoimaisesti markkinoiden tehokkaimmaksi dieselsisäperämoottoriksi. Volvo Pentan asema yli 40-jalkaisten sisäperämoottoriveneiden konehuoneisssa on suvereeni.
DPI:n ja D6-440:n myötä Volvo Penta hilaa markkinoiden tehokkaimman dieselsisäperämoottorin tehoja 40-hevosvoimalla ylöspäin. Pääkilpailijoiden eli Mercury Dieselin ja Yanmarin tehokkaimmat vaihtoehdot ovat 370-hevosvoimaisia, joten Volvo Pentalla on toistaiseksi kolmen mallin kaula, kun myös D6-380 DPI ja D6-400 DPI ylittävät kilpailijoiden hevosvoimatarjonnan. Sen myötä Volvo Pentan asema etenkin yli 40-jalkaisten sisäperämoottoriveneiden konehuoneissa on suvereeni.
Kahdella D6-440 DPI:llä varustettu Leader 46 jätti voimalinjaltaan hienostuneen vaivattoman vaikutelman. Sähköinen ohjaus tuntui tarkalta ja nopealta ja suorituskyky vakuutti myös kiihtyvyydellä ja kaasuun reagoivuudella. Numeroarvojen kohokohdiksi todettiin 34,9 solmun huippunopeus ja 3,8 litran meripeninkulmakohtainen kulutus 25 solmun nopeudella.
Venemestari-lehdessä Leader 46 on aiemmin ajettu kahdella moottorivaihtoehdolla. Kahdella D6-400 DPH:lla saavutettiin 32,0 solmun huippunopeus ja 4,2 litran vertailukulutus, 435-hevosvoimaisilla D6-IPS600:lla puolestaan 33,5 solmun huippunopeus ja 4,4 litran vertailukulutus.
Myös kompaktiin D6-IPS-tarjontaan saadaan lisätehoa uuden D6-IPS650:n muodossa. Siinä moottorina on 480-hevosvoimainen D6-480. Aiemmin tehokkain yhdistelmä oli 435-hevosvoimainen D6-IPS600, joka nykyasussaan on 440-hevosvoimainen.
D6-IPS650 tuo entistä suurempia moottoriveneitä kompaktien ja hyötysuhteeltaan tehokkaiden D6-moottorien ja IPS 10 -vetolaitteiden yhdistelmien piiriin.
Kasvaneet tehot, ominaisuudet ja varusteteet kasvattavat myös hintoja, vaikka Volvo Penta ilmaiseekin asian siten, että varusteet ja ominaisuudet tasattuina hinnat ovat ennallaan. Käytännössä etenkin moottori- ja DPI-vetolaitepakettien hinnat nousevat silti reilusti. Uusi DPI-vetolaite, sähköohjaus, hydraulikytkin ja kasvaneet tehot eivät tule ilmaiseksi.
Aquamatic-mallien listahinnat alkavat D4-230 DPI:n 51 005 eurosta ja päättyvät D6-440 DPI:n 98 494 euroon. Vuoden 2019 malliston hintahaitari ulottui D4-225 DPH:n 44 382 eurosta D6-400 DPH:n 82 401 euroon.
