Kilpailu sähköveneilyn tulevaisuudesta on kiihkeää, ja markkina on pirstoutunut monien valmistajien pyrkiessä vakiinnuttamaan omat innovaationsa. Alalle onkin muodostunut kilpailu, jossa voittajille on luvassa mainetta ja mammonaa, kun taas häviäjät uhkaavat vaipua unholaan.
Nykytekniikalla liukuvarunkoisia veneitä on haasteellista muuttaa sähkökäyttöisiksi raskaiden akkujen rajoittaessa kantomatkaa. Siksi sähköistymisestä innostuneet valmistajat ovat karkeasti katsottuna jakautuneet kahteen pääryhmään: ensimmäinen ryhmä keskittyy hitaampiin, uppoumarunkoisiin veneisiin, kun taas toinen ryhmä panostaa nopeuteen kantosiipien avulla, jotka nostavat veneen yläpuolelle vettä vähentäen kitkaa.
Molemmilla lähestymistavoilla on etunsa ja haasteensa. Hitaampi vaihtoehto tarjoaa edullisemmin kohtuullisen kantaman, mutta saattaa olla monille liian verkkainen tapa veneillä. Foilaavat veneet taas tarjoavat nopeutta, mutta niiden teknologia on kallista ja herkkää. Lisäksi täysin foilaavien veneiden ajaminen ei ole aivan yksinkertaista.
De Antonio E23 – Vähän foilaava katamaraani
Tässä kontekstissa Barcelonassa toimiva De Antonio Yachts on tuonut markkinoille E23-mallin, joka on yrityksen ensimmäinen sähköpropulsiolla toimiva foilaava vene. E23 erottuu kuitenkin yksinkertaistetulla foilirakenteellaan, joka ei vaadi monimutkaisia kontrollijärjestelmiä ja on suunniteltu olemaan helppokäyttöinen.
Veneen katamaraanirunkoon on asennettu kiinteä poikittainen kantosiipi runkojen väliin, mikä lisää nostetta ja tehostaa veneen suorituskykyä liukuun noustessa. De Antonio ei ole Suomessa, saati muissa Pohjoismaissa, kovin tunnettu, mutta sen profiili on viime vuosina ollut nousussa, ja se on napsinut muutamilla malleillaan finalistipaikkoja ja voittoja sekä Best of Boats Awardissa että Eiuropean Powerboat of the Year -mittelöissä. Suomeen markkinoille De Antoniolle ei kuitenkaan ole maahantuojaa.
De Antonio E23 – Yllättävä löytö
E23:n avoin perä helpottaa veneeseen nousemista. Veneessä ei tosin ole varsinaista uimatasoa, lukuun ottamatta noin kymmensenttistä lirpaketta moottorikopan takana. Koska kyseessä on sähkövene, pakastearkun näköisen ja kokoisen moottorikopan uumenista löytyy perinteisen polttiksen sijaan Torqeedo Deep Blue 50i -perämoottori. Laatikon päällä on aurinkopatja ja valotolppa. Koko veneen kansi on suunniteltu yhteen tasoon, joka jatkuu moottorin ja keskipulpetin molemmilta puolilta käytäviksi.
Moottorilaatikon etuosassa on kahden istuttava sohva, ja kuljettajan sekä apukuljettajan edessä on omat jakkarat. Istuinten etuosat on mahdollista kääntää ylös offshore-asentoon. Ohjaamossa on mukava istua ja myös seisten ajaminen onnistuu hyvin. Kaikki hallintalaitteet, kuten ratti ja Torqeedon kaukohallintalaite, on sijoitettu älykkäästi käyttäjän ulottuville.
Ratin alapuolella on purjekankaasta valmistettu tasku, johon voi säilöä aurinkolaseja, kännyköitä ja muita pikkutavaroita. Purjekangasta on hyödynnetty myös muissa osissa venettä, esimerkiksi keulan säilytyslokeroissa perinteisten kiinteiden luukkujen sijaan. Vene on rekisteröity kahdeksalle matkustajalle.
Keskikonsolin edessä olevan istuimen alla on yllättävä löytö: kun saranoidun istuimen kohottaa, alta paljastuu toiletti! Vuosikymmenten aikana on kehitetty monenlaisia erikoisia vessaratkaisuja, mutta tämä malli vie kompaktin käsitteen uudelle tasolle. Onneksi kopperosta löytyy pieni led-valo.
E23:n sisätiloissa erottuu erityisesti sen tilava keulatila, jonka mahdollistaa veneen kaksirunkorakenne. Keulan U-muotoinen sohva tarjoaa reilusti istumatilaa jopa viidelle henkilölle ja on muunnettavissa välilevyn avulla suureksi aurinkotasoksi. Auringolta suojautumiseen voi hankkia lisävarusteena saatavan kuomun (1 480 euroa). Keulatason alla sijaitsevassa säilytysboksissa on sähkövintturilla varustettu ankkuri.
De Antonio E23 – Homma toimiii
Satamassa pyöriessä käy selväksi, että E23 ei ole kovin ketterä. Tämä ei ole suuri yllätys, onhan kyseessä katamaraanirunkoinen vene, eikä siihen saa keulapotkureita rahallakaan. Kuitenkin tilanne paranee, kun lisää hieman kaasua. Kyyti on pehmeää eikä sähkömoottorista kuulu pihahdustakaan.
Kun satama-alue jää taakse, voi lisätä nopeutta. E23 kiihtyy pehmeästi aina 16–17 solmuun, jolloin liukukynnys ylittyy. Toisin kuin monissa muissa kaksirunkoveneissä, E23:lla on selvä liukukynnys, joka johtunee juuri sen pohjassa olevasta kantosiivestä.
Kun veneen etuosa nousee foilin varaan, myös ohjaus kevenee merkittävästi. Meno on edelleen sujuvaa ja vene tuntuu vakaalta. Hiljaisuudelle saa kuitenkin heittää hyvästit. Kaksirunkoisuus muodostaa veneen runkojen väliin kaikukopan, joka toistaa jokikisen aallon tömähdyksen ja loiskeen selvästi. Barcelonan edustan pitkissä mainigeissa kakofonia ei ole mahdoton, mutta Itämeren lyhyessä ja terävässä aallokossa tilanne voi olla tyystin toinen.
Kun E23 on liu'ussa, se tottelee ohjausta hyvin. Kovin teräviä mutkia sillä ei kuitenkaan tee mieli ajaa. Siinä missä perinteinen yksirunkoinen vene niiaa mutkassa luontevasti sisäkaarteeseen, katamaraani pyrkii nojaamaan ulospäin. Tämä ilmiö tuntuu luonnottomalta ja jonkin verran epämukavalta niin kipparille kuin matkustajillekin.
Taloudellisin matkanopeus saavutetaan 24 solmussa, jolloin sähköä kuluuu noin 50–52 kilowattia. De Antonion tilastojen mukaan 40 kilowattitunnin akkupaketilla voi ajaa marssinopeudella noin 50 minuuttia, mikä vastaa suunnilleen 22 meripeninkulmaa. Valmistajan ilmoittamiin lukuihin on kuitenkin syytä suhtautua pienellä varauksella: testissä todellinen kantama jäi reilusti alle 20 merimailin. On toki myös huomioitava, että koeajossa veneessä oli kolme henkilöä, ja jokainen halusi vuorollaa kokeilla myös huippuja.
De Antonio E23 – Välimerellinen vaihtoehto
E23 on selvästi suunniteltu Välimeren aurinkoisiin ja lämpimiin olosuhteisiin. Vene tarjoaa ihanteelliset puitteet nautinnollisiin hetkiin: sen avarat ja pehmustetut alueet moottorikopan päällä ja keulassa ovat täydellisiä auringonpalvontaan.
Sähkökäyttöinen lipuminen on jo vakiintunut trendi Euroopan jokivarren metropoleissa, ja on helppo kuvitella E23 liukumassa esimerkiksi Helsingin Kaivopuiston edustalla tai Turun Aurajoella. Muotoilultaan se sopisi näihin ympäristöihin erinomaisesti, sillä sen pelkistetty ja suoraviivainen design muistuttaa Alvar Aallon arkkitehtonisia mestariteoksia.
E23:n suhteellisen korkea hinta voi kuitenkin jarruttaa suurimpia ostohaluja. Ilman moottoria vene maksaa Suomen verokannalla noin 80 000 euroa, ja koeajomoottorin sekä 40 kWh akkupaketin kanssa hinta on lähes kaksinkertainen. Kun mukaan lasketaan erinäiset enemmän ja vähemmän tarpeelliset lisävarusteet sekä kuljetus Suomeen, veneen hinta kohoaa helposti lähemmäs 200 000 euroa.
