Yamaha venyttää XTO:lla sarjatuotantoperämoottorien tehoskaalan 425 hevosvoimaan. Yamahan mukaan se ei silti ole pääasia, vaan vääntö on. Sitä ei kuitenkaan kerrota, kuinka paljon koneessa vääntöä oikein on.
XTO on 5,6-litrainen, vapaasti hengittävä V8. Vastaavanlaisia ja -kokoisia moottorikonstruktioita löytyy maantieliikenteestä lähinnä Yhdysvalloista isoimpien katumaasturien ja avolavojen nokilta. Niiden huipputeho on lähes Yamahan luokkaa, mutta vääntö jää yleensä noin 400–450 newtonmetriin.
Lukema on ihan komea, muttei nykyisellä ahdettujen moottorien aikakaudella mitenkään erityinen. Monessa tapauksessa enemmän vääntöä saadaan jo kutakuinkin 3-litraisesti ahdetusta V6-moottorista.
XTO on mitoiltaan järkälemäinen moottori. Se painaa rikipituudesta riippuen 442–463 kiloa eli järisyttävät 100–150 kiloa enemmän kuin lähimmät kilpailijat (Mercury 350/400 Verado, Suzuki DF350).
Kilpailijoista Suzuki kehitti lippulaivamoottoriinsa duoprop-tuplapotkuriratkaisun, mutta Yamaha luottaa yhä yhden potkurin riittävän siirtämään kaiken väännön ja tehon veteen. Keinona on lapapinta-alan kasvattaminen eli potkurin halkaisijan suurentaminen. XTO:lle on suunniteltu täysin uusi sarja potkureita, joista suurin on halkaisijaltaan 17 1/8 tuumaa.
Vaikka potkuri on suurempi kuin koskaan ennen, ei ero vanhaan ole kuitenkaan mitenkään valtava. Itse asiassa uusi potkurikin näyttää mammuttikoneen alla pieneltä.
Yamaha on hieronut ja hienosäätänyt moottorin monia teknisiä ominaisuuksia, mutta suuremman mittakaavan innovaatioita on oikeastaan kaksi: polttoaineen suorasuihkutus ja täysin sähköinen ohjausjärjestelmä. Kummassakaan niistä ei ole teknisesti mitään ihmeellistä esimerkiksi sisä- tai sisäperämoottoreihin verrattuna, mutta nelitahtisessa perämoottorissa ne ovat ensimmäisenä XTO:ssa. Kaksitahtisista Evinrudeista suorasuihkutus ja sähköohjaus ovat löytyneet jo vuosia.
Nelitahtimoottoreissa suorasuihkutuksen arvioidaan yleisesti säästävän 5–10 prosenttia polttoainetta epäsuoraan polttoaineensuihkutukseen verrattuna. Ylärajalla ollaan yleensä silloin, jos palotapahtumaa tehostetaan suorasuihkutuksen lisäksi myös älykkäällä venttiilien ajoituksella ja ahtimella. Vapaasti hengittävässä XTO:ssa on kaksi kolmesta. XTO:n kutsuminen taloudelliseksi lienee silti äärimmäistä liioittelua.
Sitä oli oikeastaan myös vene, jossa XTO:n voimia päästiin kokeilemaan. Capelli Tempest 50 on italialaisen rib-valmistajan uusi lippulaiva. 15-metrisen ribin kuivapaino on 9 tonnia, koeajopaino noin 13,5 tonnia. Sen perälautaan on pultattu neljä (4) XTO:ta eli tehoa yhteensä 1 700 hevosvoimaa.
Kuten arvata saattaa, meno oli aika eläimellistä. Huippunopeus nousi yli 50 solmuun ja kulutus liki 11 litraan meripeninkulmalla. 30 solmun kruisailussa bensaa palaa noin 6,5 litraa meripeninkulmalla. Toisaalta sopiva määrä koneita sopivassa veneessä tuottanee huomattavasti kohtuullisemmat kulutuslukemat. Periaatteessa XTO:lla pitäisi olla mahdollista päästä yksimoottoriasennuksissa noin 1,5 litran ja parikoneasennuksissa ehkä jopa alle kolmen litran lukemiin liukunopeuksilla.
Luonteeltaan XTO on aika kaksijakoinen. Siististi ajettaessa sen olemus on hienostuneen pehmeä ja vaivattomuudessaan säyseä. Mutta kun kippari survaisee kaasun 30 solmussa pohjaan, alkaa eläimellinen karjunta ja kiihko. Vau.
Yamahan suosittelee XTO:n pariksi Helm Masteria eli joystick-satamahallintalaitteistoa. Sen lupailtiin lehdistöesittelyssä toimivan entistä hienostuneemmin, mutta vielä mitä. Vene menee kyllä sinne minne joystickilla sojottaa, mutta ei neljän moottorin ryntäily, kääntyily ja vaihteiden pauke vieläkään mitenkään kaunista katsottavaa tai kuultavaa ole.
Peruutustehon luvataan parantuneen huimasti, ja tuntuman perusteella se pitänee paikkansa. Siihen on päästy ainakin osittain siten, että pakokaasut ohjataan satamanopeuksilla potkurin navan sijaan veden pinnan yläpuolella olevasta pakoaukosta ilmaan. V8:n pakoääntä vielä kuuntelee, mutta pakokaasujen takia laiturilla olijat nyrpistivät nenäänsä, kun neljä Helm Masterin piiskaamaa konetta tekivät töitä laituriin peruutettaessa.
50-jalkaisen Capellin kohdalla ehkä mielenkiintoisin kysymys olisi ollut, miten se kulkisi kahdella XTO:lla varustettuna. Huippunopeutta se kelaisi varmasti riittävästi yli 30 solmua, mutta riittäisikö kahden XTO:n vääntö ja potkurien tehokkuus nostamaan vene liukuun?
Suomessa XTO:n markkinat ovat lähinnä yksi- ja parikoneasennuksissa. Yamahan venekumppaneilla on muutamia venemalleja, joiden moottorikaivoon XTO ehkä voisi sinkkuna sujahtaa, kuten Buster Phantom ja Yamarin 88 DC. Isompien ja painavampien matkavenemäisten perämoottoriveneiden markkina on Suomessa vielä olemattoman pieni, mutta Euroopassa kasvussa. Ehkä joskus vielä nähdään vaikkapa kahdella tai useammalla perämoottorilla varustettu Targa 44 tai Grandezza 40?
Yamaha ei ole vielä julkistanut XTO-mallien hintoja, mutta Cannesin venemessuilla liki miljoonan maksavan Tempest 50:n ja kolmen muun testiveneenä toimineen mega-ribin hintoja tutkimalla saattoi tulla johtopäätökseen, että kahden XTO:n ja Helm Masterin paketin yhteishinta olisi noin 120 000 euron luokkaa. Siitä Helm Masterin osuudeksi voi lohkaista noin 25 000 euroa, joten yhden koneen hinnaksi jäisi noin 45–50 000 euroa.
