Suomen ympäristökeskuksen elokuun seurantamatkojen mukaan Suomenlahti on elpynyt 2010-luvun puolivälin Itämeren suolapulssien välillisesti aiheuttamasta tilan heikkenemisestä. Sääolojen säätelemät virtaukset Suomenlahden ja Itämeren pääaltaan välillä aiheuttavat vaihtelua Suomenlahden tilassa, mikä vaikeuttaa päästövähennysten vaikutuksen erottamista. Selkämeren syvänteissä happitilanne näyttää edelleen huononevan.
Suomenlahden rannikkovesillä parannusta
Suomenlahden rannikkovesissä pohjan tila oli 20-vuotisen seurantajakson parhaita. Valtaosassa havaintoasemia pintasedimentti oli hapettunut ja pohjaeläimiä esiintyi.
Pohjan tila on parantunut Suomenlahdella ulkosaaristossa ja ulkomeren tuntumassa. Sen sijaan sisäsaariston pienten ja vedenvaihdoltaan heikkojen syvänteiden tila ei ole parantunut.
Suomenlahden keskiosassa todettiin nyt ennätyskorkeita ravinnepitoisuuksia. Syke arvioi, että alueelle on jäänyt eristyksiin Itämeren pääaltaalta tullutta vettä, johon pohjasta vapautuneet ravinteet ovat kertyneet.
Saaristomeri entisellään, Ahvenanmeri huolettaa
Selkämerellä happitilanne on 2000-luvulla heikentynyt. Merialueen syvänteissä on edelleen happea, mutta hapen pitoisuuden laskeva suuntaus on Syken mukaan huolestuttava. Samaan aikaan fosforipitoisuudet ovat nousseet ja laajat sinileväkukinnat ovat yleistyneet Selkämerellä.
Ahvenanmeren syvänteen happipitoisuus oli sekin nyt alhaisempi kuin aiempina vuosina. Sen sijaan Saaristomerellä pohjanläheisen veden happipitoisuus oli lähellä pitkän ajan keskiarvoja.
Itämeren pääaltaan syvänteissä fosforipitoisuus oli edelleen kasvanut. Syväveden hapettomuus estää fosforin sitoutumisen pohjasedimenttiin.
Tutkimusalus Aranda tekee vuosittain neljä Itämeren tilan seurantamatkaa, minkä lisäksi tehdään pienemmällä aluksella elokuun rannikkoseuranta Suomenlahdella. Matkat ovat osa SYKEn ja Ilmatieteen laitoksen Itämeren tilan pitkäaikaismuutosten seurantaa.
