John Nurmisen Säätiö pyrkii vauhdittamaan järviruo’on hyödyntämistä ja ruokomarkkinoiden syntyä Rannikkoruoko-hankkeella. Hanke tuo yhteen niittoja toteuttavat tahot ja järviruo’on hyödyntämisestä kiinnostuneet jatkojalostusyritykset.
Jotta ruo’on hyödyntäminen saadaan käyntiin, alalle tarvitaan lisää sekä niittoyrittäjiä että jatkojalostajia.
– Tänä vuonna alalle on saatu ilahduttavasti uusia yrittäjiä nimenomaan turvealalta. Myös jatkojalostajien kiinnostus ruokomateriaalin hyödyntämiseen on kasvussa, Rannikkoruoko-hankkeen projektipäällikkö Eeva Tähtikarhu kertoo.
John Nurmisen Säätiön Rannikkoruoko-hankkeessa tutkitaan mahdollisuuksia käyttää niitettyä ruokoa osana Biolan Oy:n, Kekkilä Oy:n ja Kiteen Mato ja Multa Oy:n multatuotteita.
– Tutkimme aktiivisesti erilaisia kasvualustoihin soveltuvia raaka-aineita. Erityisesti meitä kiinnostavat nopeasti uusiutuvat ja kiertotalousraaka-aineet. Kasvualustamateriaalien hyvä laatu, puhtaus ja turvallisuus ovat erityisen tärkeitä ja tutkimustietoa hankitaan jatkuvasti erilaisista raaka-aineista, kertoo kehityspäällikkö Toni Luoma Kekkilältä.
Ruo´on niittäminen auttaa Itämerta
Niittämällä ja keräämällä järviruokoa hyötykäyttöön voidaan vähentää rantojen rehevöitymistä, sillä ruokobiomassaan on sitoutunut huomattava määrä Itämerta rehevöittäviä ravinteita.
– Vedessä kasvavien ruovikoiden niitto ja keruu on hoitokalastuksen ohella ainoa kustannustehokkaaksi todettu keino saada mereen jo päätynyttä typpeä ja fosforia poistettua Itämerestä. Ravinteiden poiston lisäksi niitoilla on parhaimmillaan monia muita hyötyjä monimuotoisuudelle, perinnemaisemille ja rantojen virkistyskäytölle, kertoo John Nurmisen Säätiön ympäristöasiantuntija Miina Mäki.
Umpeenkasvaneiden ja ruovikoituneiden rantaniittyjen kunnostus on ennen kaikkea luonnon monimuotoisuutta tukeva teko.
Niittojen suunnittelussa otetaan huomioon myös ruovikossa elävä lajisto, ruovikkoympäristön monimuotoisuus ja ruovikon kyky sitoa ravinteita pohjasedimenttiin.
Kustannussyistä ruoko murskataan nykyisellään usein kasvupaikalle ilman keräystä.
– Tällöin hukataan hyvää raaka-ainetta, ja ruovikkoon sitoutuneet ravinteet päästetään vapautumaan takaisin rantaveteen. Ruo’olle on syntymässä kysyntää ja sen myötä tulevaisuudessa toivottavasti markkinahinta, joka kattaa niiton ja keruun kuluja, Mäki jatkaa.
