Voimakkaiden ja laajojen sinileväkukintojen riski on tänä kesänä itäisen Suomenlahden ja Itämeren pääaltaan osalta hieman suurempi kuin kesällä 2020.
Keskimääräisissä kesän sääoloissa alkavan kesän leväriski on Itämeren pääaltaan pohjoisosassa ja Saaristomerellä huomattava. Itäisellä Suomenlahdella ja lähes koko Selkämerellä leväriski on kohtalainen ja Perämerellä vähäinen. Riskin toteutumisen ratkaisevat kesän sääolot, sillä ravinnetilanne Itämeren pääaltaan pohjoisosassa ei ole viime vuosina muuttunut.
Selkämeren kukinnat ovat lisääntyneet viime vuosina. Erityisen suotuisat sääolot, eli lämmin ja aurinkoinen sää, voivat aiheuttaa voimakkaita sinileväkukintoja ja vastaavasti epäsuotuisat selvästi vähemmän sinilevälauttoja.
Itämeren ravinnetilanne syynä
Sinileväkukintojen perussyy on Itämeren ravinnetilanne. Itämeren pääallas on koko 2000-luvun ajan ollut niin ravinteikas, että runsaat sinileväkukinnat ovat olleet mahdollisia. Pääaltaan ravinnetilanne vaikuttaa voimakkaasti myös Suomenlahteen.
Kukintojen runsauteen vaikuttavat lähinnä kesän sääolot, sillä sinileväkukinnat tarvitsevat syntyäkseen lämmintä ja aurinkoista säätä. Erityisesti heinäkuun sää ratkaisee sinileväkukintojen runsauden ja pahimmat alueet. Aurinkoinen ja lämmin heinäkuu on myös sinilevien hyvinvoinnin kannalta parasta aikaa.
Ravinteiden runsaus Itämeressä johtuu vuosikymmeniä jatkuneesta kuormituksesta, ja mereen on kertynyt sekä typpeä että varsinkin fosforia.
Levätiedotus alkanut
Suomen ympäristökeskus tiedottaa yleisestä sinilevätilanteesta viikoittain elokuun loppuun saakka. Ensimmäinen levätilannetiedote julkaistiin torstaina 3. kesäkuuta.
