Karilleajo on vahinkotyyppinä melko tavallinen Suomessa, onhan meillä navigoinnin näkökulmasta harvinaisen haastavat vesistöt. Ennemmin tai myöhemmin karilleajo saattaa sattua omalle kohdalle, vaikka olisi kuinka taitava ja kokenut merenkävijä. Karilleajojen yleisyydestä kertoo se, että noin puolet vakuutusyhtiöiden maksamista venevahinkokorvauksista ovat peräisin juuri tästä onnettomuustyypistä.
Sana karilleajo herättää monessa ihmisessä mielikuvan uppoavasta laivasta tai veneestä, ja sitä karilleajo voi pahimmillaan olla. Karilleajoon liittyy aina tiettyä dramatiikkaa, sillä se tapahtuu yhtäkkiä ilman ennakkovaroitusta ja pamahdus voi olla melkoinen. Veneeseen saattaa syntyä vaurioita ja mikäli vene pysähtyy kuin seinään tai tekee äkkiliikkeen, on loukkaantumisvaara suuri.
Valtaosa karilleajoista ja pohjakosketuksista eivät kuitenkaan johda ihmishenkiä uhkaaviin tilanteisiin. Ne ovat toki harmittavia ja saattavat johtaa venereissun keskeytymiseen, mikäli vene joutuu haverin jälkeen korjattavaksi.
Veneilijän on kuitenkin hyödyllistä miettiä ennalta, miten toimia sekä lievän että vakavamman onnettomuuden sattuessa. Pystynkö auttamaan rytäkässä loukkaantuneita? Minkälaisia vaurioita veneelle voi syntyä? Mihin vuodot todennäköisimmin syntyvät? Kuinka niitä voisi tukkia? Pystyykö venettä enää ohjailemaan?
Hitaasti tuntemattomilla vesillä!
On paljon eri tekijöitä, jotka vaikuttavat karilleajo-onnettomuuden vakavuuteen. Vaurioiden laatuun vaikuttaa muun muassa minkälaiseen kariin on sattunut törmäämään ja minkälaisella veneellä on liikkeellä.
Yksi merkittäviä tekijä, joka vaikuttaa karilleajon vakavuuteen on veneen nopeus törmäyshetkellä. Kun veneen nopeus kaksinkertaistetaan niin veneen liike-energia nelinkertaistuu.
Liike-energia voidaan mieltää vaurioitumispotentiaalina, joka purkautuu veneen osuessa kariin. Mitä enemmän liike-energiaa purkaantuu törmäykseen, sitä suuremmat ovat syntyneet vauriot.
Liikuttaessa tuntemattomilla vesillä nopeuden laskeminen on siis hyvin viisasta. Viisi solmua kahdenkymmenen solmun sijan, voi pienentää vaurioita jopa 95 prosenttia! Samalla vakavien henkilövahinkojen riskit pienenevät.
Odotettu vaurio riippuu venetyypistä
Miettiessä varautumista karilleajotilanteeseen, voi aloittaa tutkailemalla omaa venettään. Miltä sen vedenalainen runko oikeastaan näyttää? On selvää, että veneen syvin osa on suurimmassa vaarassa vaurioitua. Purjeveneissä köli ottaa törmäyksen vastaan ja moottoriveneissä vaaravyöhykkeessä ovat usein potkuri, vetolaite tai potkuriakseli ja peräsin.
Perinteiset veneet, kuten fiskarimalliset uppoumarunkoiset moottoriveneet ja pitkäköliset purjeveneet ovat karilleajoturvallisuuden kannalta nykyaikaisia veneitä huomattavasti käytännöllisemmin suunniteltuja. Niiden potkuria, potkurinakselia ja ruoria suojaa köli.
Runkomuodon johdosta karilleajo ei myöskään johda täydelliseen äkkipysähdykseen, sillä vene pyrkii nousemaan karin yli. On hyvin harvinaista, että karilleajo fiskarilla johtaisi vuotoon ja vene on usein toimintakunnossa vielä rytäkän jälkeen. Ellei henkilövahinkoja ole syntynyt, saattaa suurin ongelma olla veneen irrottaminen karilta.
Vetolaite tai peräsin vaaravyöhykkeessä
Nykyaikaisissa moottoriveneissä on huomattavasti yleisempää, että potkurilta tai peräsimeltä puuttuu suojaus. Käytännössä on siis todennäköistä, ettei vene ole enää toimintakunnossa karilleajon jälkeen, varsinkaan kovassa vauhdissa tapahtuneen törmäyksen jälkeen.
Perämoottorilla varustettuun veneeseen syntyy melko harvoin vuotoja karilleajon seurauksena. Sisäperämoottoriveneisiin ei myöskään synny vakavia vuotoja kovin usein, mutta on kuitenkin olemassa yksittäisiä tapauksia, jotka ovat johtaneet veneen uppoamiseen. Tällöin vetolaitteen peräpeilissä oleva kumipalje on irronnut tai vaurioitunut pahasti, jolloin veneeseen on päässyt reilusti vettä.
Akselivetoisen moottoriveneen vaurioitumisherkkyys riippuu paljolti siitä, miten akselin suojaus on toteutettu. Suoraan pohjasta ulostulevat, muutamalla akselinkannattimella varustetut moottoriveneet voivat saada vuotoja, mikäli kannattimet ja/tai potkurit painautuvat pohjasta sisään.
Äkkipysähdys purjeveneellä
Purjeveneessä köli ottaa vastaan karilleajon yhteydessä, joten vaurioiden määrä on paljolti riippuvainen siitä, minkälainen köli veneessä on ja miten köliä on tuettu. Nyrkkisääntönä voi pitää, että mitä pitempi köli, sen paremmin vene sietää pohjakosketuksia vaurioitumatta.
Suurin osa nykyaikaisista purjeveneistä on varustettu syvällä eväkölillä. Nämä ovat perinteisiä pitkäkölisiä veneitä vaurioalttiimpia ja karilleajotilanne saattaa johtaa melko täydelliseen äkkipysähdykseen. Herkkiä kohtia vaurioitumiselle ovat köli/runkoliitoksen taka- ja etuosan alueet, joihin saattaa syntyä vuotoja. Rajussa törmäyksessä on myös mahdollista, että pohjapalkkeja murtuu.
Kölin irtoaminen varsinaisen karilleajon yhteydessä ei ole tavallisissa matkaveneissä todennäköistä. Kölin irtoamisen riski on kuitenkin olemassa, mikäli veneeseen on tullut pahoja vaurioita ja jos siitä huolimatta jatketaan matkaa rajussa aallokossa.
Kun purjeveneessä tömähtää, kannattaa oitis nostaa turkkilevyt pois, ja tarkistaa, onko veneeseen syntynyt vuotoja ja onko pohjapalkeissa vaurioita. Mikäli veden lämpötila sen sallii, kannattaa myös sukeltaa veneen alle tarkistamaan pohjan ja kölin runkosauman kunto.
Ensin ihmiset...
Onnettomuustilanteessa on aina selkeä tärkeysjärjestys: ensin autetaan ihmisiä ja sen jälkeen pyritään minimoimaan aineelliset vahingot. Karilleajossa on melko yleistä, että ainakin jollekin miehistönjäsenelle tulee vähintäänkin mustelmia ja moni säikähtää rytäkässä pahasti.
Kipparin tulee heti rysäyksen jälkeen pyytää kaikki veneessä olevat kannelle pelastusliivit päällä ja varmistautua, ettei kukaan ole pudonnut yli laidan tai loukkaantunut pahasti. Loukkaantuneelle henkilölle pitää oitis antaa tarvittavaa ensiapua ja mikäli tilanne on kriittinen, hätäkutsu on lähetettävä heti.
Vaikka tilanne ei ensisilmäyksen perusteella vaikuttaisi kovin pahalta, avunpyynnössä ei kannata viivytellä. On aina parempi, että auttajat ovat valmiudessa.
Hyviä kipparin ominaisuuksia tällaisessa tilanteessa ovat rauhallisuus ja määrätietoisuus. Saattaa olla paikallaan muistuttaa muille, että karilleajo ei yleensä johda veneen uppoamiseen, vaikka ajatus saattaa monelle olla ensimmäinen. Mikäli vene on jäänyt kiinni karille, siihen on yleensä turvallista jäädä.
...sitten omaisuus
Vasta kun miehistön kunto on selvillä ja tarvittava ensiapu on järjestetty, aloitetaan veneelle syntyneiden vaurioiden kartoitus. Moottori on syytä pysäyttää tai laittaa vapaalle heti rysäyksen jälkeen, ettei aiheuteta veneelle lisää vaurioita.
Vuotojen ja vaurioiden etsintä aloitetaan veneen vaurioalttiimmista kohdista. Mikäli vuotoja ei esiinny, kannattaa vielä tarkistaa, ettei muissa rakenteissa ole pahanlaatuisia vaurioita.
Mikäli vuotoja on syntynyt, tyhjennysoperaatio pitää aloittaa heti. Silloin seurataan tarkasti, saadaanko olemassa olevan pumppu- ja tyhjennyskaluston avulla veden pintaa laskemaan. Mikäli vuotaviin kohtiin pääsee käsiksi, niitä kannattaa yrittää tukkia kaikin mahdollisin keinoin.
Kekseliäisyyttä vuotojen tukkimiseen
Vuotojen tukkiminen tai pienentäminen edellyttää usein kekseliäisyyttä. Eräs suositeltu tapa on pujottaa pressu tai purje veneen pohjan alle. Tämä voi toimia väliaikaisena tukkimiskeinona edellyttäen, että vaurio sijaitsee ”sopivassa” kohdassa veneen pohjaa. Esimerkiksi purjeveneen kölin tai moottoriveneen akselikannattimen ympärille on vaikea saada pressua istumaan tiiviisti.
Joskus vuotavaan kohtaan pääsee käsiksi sisätiloista. Vaurion päälle voidaan yrittää asettaa jonkinlainen levy, joka pyritään kiilaamaan tukevasti paikoilleen. Edellytykset aikaansaada tiivis paikkaus paranevat asettamalla rättejä tai tyyny levyn alle. Kaikki toimenpiteet, jotka pienentävät vuotoja ovat kotiin päin.
Mikäli vuoto vaikuttaa pahalta, kannattaa vene siirtää mahdollisuuksien mukaan matalaan veteen, ellei se jo ole siinä. Näin estetään veneen täydellinen uppoaminen, ja siinä on myös turvallista olla.
Veneellä liikuttaessa pätee yleensä sääntö, ettei aluksesta kannata poistua ennen kuin se on täysin välttämätöntä. Suuri osa pienveneistä, esimerkiksi kaikki alle kuusimetriset CE-merkityt veneet kelluvat vedellä täytettynäkin. Ne tarjoavat siis jonkinlaisen turvapaikan miehistölle, vaikka vuoto olisi mittava.
Mikäli vuotoa ei ole tai se on pieni, pitää arvioida, mikä on veneen toimintakyky. Pystytäänkö jatkamaan matkaa omin neuvoin, vai tarvitaanko hinausapua?
Pelastussuunnitelma peliin
Sopiva pelastussuunnitelma on riippuvainen monesta eri tekijästä ja edellyttää harkintaa. Pahasti loukkaantuneille ihmisille on taattava mahdollisimman hyvät ja turvalliset oltavat apua odoteltaessa.
Veneen vaurioiden laatu sekä sää- että aalto-olosuhteet määräävät sen, kannattaako karille juuttunutta venettä ryhtyä irrottamaan.
Mikäli vuotoa ei ole tai se on pieni ja vene toimintakykyinen, on yleensä hyvä ajatus yrittää irrottaa vene. Ennen irrotusyritystä on kuitenkin syytä tarkistaa akselin ja potkurin kunto, ettei moottorin käynnistäminen aiheuta lisävaurioita ja ettei ruori pääse vaurioitumaan peruutettaessa.
Kun vene on saatu irti karilta, on vielä syytä varmistautua, ettei vuoto ole lisääntynyt merkittävästi. Mikäli vene on merikelpoinen voit jatkaa matkaa tai tarpeen mukaan suunnata kohti lähintä turvasatamaa.
Mikäli veneen toimintakyky on rajoittunut tai olematon, sen irrottamista on syytä harkita perusteellisesti. Keventämällä kuormaa tai kallistelemalla venettä sen saa ehkä irti, mutta mitä sen jälkeen tapahtuu? Viekö tuuli veneen sopivaan ankkurointipaikkaan? Voiko venettä siirtää apujollan tai melan avulla?
Joskus ainoaksi vaihtoehdoksi jää hinausavun odottaminen. Jos vaan on mahdollista voi ankkurin ja köysien avulla yrittää saattaa vene niin suotuisaan asentoon kuin mahdollista, etteivät aallot pahenna vaurioita turhaan.
Vuotojen laajuutta pitää seurata hinauksen yhteydessä. Mikäli vaikuttaa siltä, etteivät tyhjennysvälineiden tehot riitä, on suunnattava kohti matalaa vettä tai sopivaa saarta tai satamaa. Turvasatamaan saapumisen jälkeen on vielä varmistauduttava, että veneelle ei synny lisävahinkoja. Tämä saattaa edellyttää veneen jatkuvaa valvomista.
Asioiminen vakuutusyhtiön kanssa
Karilleajon jälkeen ja kun välitön vaaratilanne on ohi, on aika ilmoittaa vahingosta pikaisesti vakuutusyhtiölle. Tässä yhteydessä arvioidaan tilannetta. Onko venettä turvallista liikuttaa paikaltaan? Pitäisikö se nostaa kuiville vaurioiden tarkastamiseksi?
Kipparilla on velvollisuus estää lisävaurioiden syntyminen. Tämä merkitsee sitä, että vaurioitunut vene pitää jättää turvalliseen satamaan, jos se vaan on mahdollista. Mikäli epäilee edes aavistuksen, että veneeseen olisi syntynyt vaurioita vaikka vuotoja ei ole, asiasta on viisasta keskustella vakuutusyhtiön kanssa.
Usein vakuutusyhtiön kanssa on sovittavissa, että vene nostetaan väliaikaisesti ylös lähimmän valtuutetun venekorjaajan telakalle. Hän arvioi voiko veneellä turvallisesti jatkaa matkaa, kaipaako se välitöntä korjausta vai voiko korjausta kenties lykätä syksyksi tai talveksi.
Pahimmillaan lomareissu keskeytyy, mutta tästä ei pidä tinkiä. Lopputulemana kun on varmempi turva ja vakuutusyhtiön kanssa selvät sävelet. Moottoriveneilijälle tilanne on usein sikäli selkeä, että esimerkiksi vaurioituneella vetolaitteella matkaa ei yksinkertaisesti pysty jatkamaan.
Purjevene sen sijaan on usein toimintakykyinen myös karilleajon jälkeen, mutta siinäpä se vaara juuri piileekin. Telakoilla tiedetään tapauksia, joissa syysnoston yhteydessä on selvinnyt, että kölin tuenta on pahasti vaurioitunut, vaikka veneen sisään ei ole vuotanut laisinkaan. Näissä tilanteissa on jo ollut katastrofin aineksia ilmassa.
Turvallista matkaa!
Karilleajojen välttäminen kuuluu tietenkin kaikkien veneilijöiden tavoitteisiin. Huolellisen navigoinnin myötä riski pienenee ja nopeutta kannattaa opetella aina laskemaan, kun veneilee tuntemattomilla vesillä tai huonossa säässä. Tähystäjällä on paremmat mahdollisuudet reagoida ja mahdolliset vauriot pienenevät oleellisesti.
Vahinkoja sattuu, vaikka kuinka yrittäisi niitä välttää. Vaikka suomen vesialueiden merikartat ja kartta-aineistot ovatkin laadukkaita, löytyy saaristosta ja järviltä joka vuosi ”uusia” kivikkoja. Ja kyllä kokeneetkin merikarhut voivat vahingossa ajaa merkitylle karille.
Sen verran yleisiä karilleajot ovat Suomen vesillä, ettei niistä tarvitse turhaan hävetä. Fiksu toiminta karilleajon jälkeen on myös näyte merimiestaidoista!
