Ensivasteyksiköiden käyttöä on vähennetty säästötoimenpiteiden ja korona-aikana tehtyjen hälytysohjeiden muutosten vuoksi. Asiantuntijat ovat huolissaan tilanteesta erityisesti maaseudulla ja harvaan asutuilla alueilla, missä ensivaste on usein nopein tapa saada apua hätätilanteessa. Lisäksi heidän mukaansa vähenevät hälytystehtävät voivat vaarantaa vapaaehtoisten yksiköiden toiminnan jatkuvuuden, sanoo Meripelastus tiedotteessa.
Ensivastetta tarjoavat paitsi ensihoidon ammattilaiset, myös sopimuspalokuntien, Suomen Punaisen Ristin ja Meripelastusseuran koulutetut vapaaehtoiset. Ensivasteella tarkoitetaan ensihoitoa, jossa käytetään apuvälineitä ja lääkkeitä potilaan tilan vakauttamiseksi ennen ensihoitoyksikön saapumista. Vuonna 2024 ensivastetehtäviä oli koko maassa lähes 11 000.
Suomen Pelastusalan Keskusjärjestön kehittämispäällikkö Markku Savolainen korostaa ensivasteyksiköiden merkitystä erityisesti alueilla, joissa ensihoitoyksiköitä on rajallisesti. Hänen mukaansa niiden rooli on kriittinen ihmisten hengen ja terveyden turvaamisessa.
Turvallisuutta maalla ja merellä
Suomessa toimii noin 400 sopimuspalokuntaa, joilla on ensivasteyksikkö. Suomen Punaisen Ristin vapaaehtoiset puolestaan tarjoavat ensivastetta tapahtumissa.
Meripelastusseuralla on myös ensivastesopimuksia, joiden puitteissa sen koulutetut vapaaehtoiset toimivat ensiauttajina suurilla järvillä ja saaristoalueilla. Meripelastusseuran turvallisuus- ja valmiuspäällikkö Marko Stenberg painottaa, että vapaaehtoiset veneyksiköt pystyvät tavoittamaan avuntarvitsijat nopeasti ja tehokkaasti vesialueilla, joissa ensihoidon perinteiset yksiköt eivät välttämättä pääse liikkumaan.
Ensivasteen merkitys ei rajoitu pelkästään lääketieteellisiin toimenpiteisiin. Esimerkiksi sydäninfarktin saaneen potilaan tutkimusten nopeampi aloitus voi lyhentää hoitoon pääsyä ja parantaa ennustetta. Suomen Punaisen Ristin Tuomas Salviston mukaan ensivasteella voidaan luoda myös turvallisuuden tunnetta ja vähentää avuntarvitsijoiden hätää.
Korona-ajan rajoitukset yhä voimassa
Koronapandemian aikana tehtiin päätös, jonka mukaan ensivasteyksiköitä hälytetään vain tiettyihin tehtäviin, kuten elottomuuteen, elvytykseen ja hukkumistapauksiin. Muihin tehtäviin ensivasteyksikkö kutsutaan vain, jos se voi ehtiä paikalle vähintään 15 minuuttia ennen ensihoitoyksikköä tai jos ensihoidon kenttäjohtaja niin päättää.
Korona-ajan käytännöt ovat jääneet voimaan, mikä on vähentänyt ensivasteyksiköiden hälytystehtäviä merkittävästi. Tämä on herättänyt huolta erityisesti sopimuspalokunnissa, joissa keikkojen määrän lasku heikentää vapaaehtoisten motivaatiota ja mahdollisuuksia ylläpitää osaamistaan.
– Jos hälytyksiä tulee harvakseltaan, kiinnostuksen ja taitojen ylläpitäminen on vaikeaa. Kun terveydenhuollossa etsitään säästöjä, pitää kysyä, onko meillä varaa menettää vapaaehtoisten ensivasteyksiköitä, Savolainen pohtii.
Tilanteen ratkaisemiseksi asiantuntijat peräänkuuluttavat ensivasteyksiköiden roolin vahvistamista ja hälytyskäytäntöjen tarkistamista, jotta apu olisi saatavilla siellä, missä sitä eniten tarvitaan.
