Nyt saariston aallonmuodostukseen vaikuttavat tekijät on onnistuttu mallintamaan matemaattisesti. Tuoreessa väitöskirjatutkimuksessa on selvitetty, miten saaristo vaikuttaa meren aaltoihin.
Jan-Victor Björkqvistin tutkimus vahvistaa tieteellisesti ilmiöt, jotka monelle veneilijälle ja saariston kulkijalle ovat tulleet kokemuksen kautta tutuiksi. Tutkimus muun muassa osoittaa, että saarten ja pohjan vaikutukset vaimentavat avomereltä rantaan kulkeutuvaa aallokkoa, mutta aaltokenttään sekoittuu myös paikallinen aallokko, joka kasvaa saarten muodostamasta rikkonaisesta rantaviivasta.
Saariston aallokko on siksi epäsäännöllisempää kuin avomeren aallokko. Mitä säännöllisempää aallokko on, sitä todennäköisemmin korkeaa aallonharjaa seuraa aallokossa matala ”laakso”.
– Saariston epäsäännöllisessä aallokossa yksittäisten aaltojen korkeudet jäävät alhaisemmiksi, kuin mitä avomerellä esiintyisi vastaavalla merkitsevällä aallonkorkeudella, Björkqvist sanoo.
Helsingissä erikoinen aallokko
Helsingin edustalla paljon veneilevät tietävät, että sen aallokko on erikoinen. Alueella on toisaalta avomerta, toisaalta matalikkoja ja saaria, jotka keräävät herkästi ristiaallokkoa.
Nyt tämä pääkaupungin erityispiirre on myös tieteellisesti todistettu.
Tutkimuksen yksi päämäärä oli mallintaa Helsingin aallokkoa. Mallia tarvitaan muun muassa siihen, että pääkaupungin haastavien vesialueiden aaltoennusteet saadaan täsmällisemmiksi.
Toisaalta mallia tarvitaan siihen, että pystytään paremmin ennakoimaan aallon vaikutus eri aineiden kuten sinilevä- tai öljylauttojen ajelehtimiseen meressä.
Tutkimuksessa käytettiin Helsingin edustalla aaltopoijujen avulla kerättyä havaintoaineistoa. Väitöstyössä käytetyt kolme numeerista aaltomallia mallinsivat aallokkoa hyvin Helsingin haastavassa saaristossa.
Jan-Victor Björkqvistin väitöskirja “Waves in Archipelagos” tarkastetaan perjantaina 10.1. Helsingin yliopistossa.
