– Onnettomuusvene oli suunniteltu vartiolaiva Turvan apuveneeksi, mutta käytännössä sitä käytettiin valvontatehtäviin. Veneen käyttötarkoitus oli eri, eikä PV83:sta ollut suunniteltu eikä varustettu näitä pidempiaikaisia partiointitehtäviä varten, totesi Onnettomuustutkintakeskuksen johtaja, professori Veli-Pekka Nurmi Otkesin onnettomuutta käsittelevässä tiedotustilaisuudessa.
Valvontatehtävissä tarvittava runsas varustelu teki ohjaamosta ahtaan. Ohjaamosta oli rajattu näkyvyys ulos, ja paperisia karttoja oli hankala käyttää ilman karttapöytää. Ohjaamoergonomia johti siihen, että navigoinnissa tukeuduttiin käytännössä sähköisen merikartan käyttöön. Lisäksi ohjaus ja navigointi oli käytännössä yhden henkilön vastuulla.
– Onnettomuustilanteessa veneen miehistö kyllä tiedosti saaneen veneen uppoamisvaaran, mutta ei vaaran vakavuutta. Miehistö alkoi evakuoida työvälineitä veneestä. Tällaisessa tilanteessa ensisijalla tulisi olla ihmishengen turvaaminen, vaikka sitten materiaalisten menetysten kustannuksella, kertoo tutkinnanjohtaja Risto Haimila.
– Veneessä oli vain yksi hätäpoistumistien vaatimukset täyttävä poistumistie. Tilanne kehittyi yllättäen kuitenkin siten, että pelastuspuvussa ohjaamoon jääneen miehistön jäsenen oli käytännössä mahdotonta poistua uppoavasta veneestä, lisää Haimila.
Meripelastuskeskus ja Hätäkeskus hälyttivät onnettomuuspaikalle eri pelastusorganisaatioiden yksiköitä. Meripelastuskeskuksen, Hätäkeskuksen ja Ensihoidon yhteistyössä ilmeni kehittämistarpeita mm. kommunikaatiossa sekä paikalle hälytettyjen resurssien hyödyntämisessä.
