Maalissa Huusela kiitteli vuolaasti tukijoitaan, erityisesti veneen nimikkosponsori Starkia, mutta myös kaikkia pienempiä sponsoreita ja yhteistyökumppaneita. Kiitokset saivat myös hänen tiiminsä, jonka vetäjänä toimii Huuselan vaimo Niina Riihelä.
– Tämä on minun harrastukseni. Olen 58-vuotias. Nyt minulla on vyön alla kaksi Mini Transattia, kaksi Route de Rhumia, yksi Transat Jacques Vabre ja Vendée Globe. Tämä kilpailu on aina ollut tavoitteeni ja nyt voin vetää ruksin tämänkin päälle. Tavoitteeni oli ensinnäkin startata tähän kisaan ja toisekseen purjehtia maaliin. Jos en olisi päässyt maaliin, olisin varmaan täällä vajaan neljän vuoden päästä, mutta nyt tämä on tehty. Mutta koskaan ei pidä sano ei koskaan, Huusela sanaili tuntemuksistaan ja tulevaisuudestaan.
Huusela on ensimmäinen suomalainen ja pohjoismaalainen Vendée-kisan maaliin saakka purjehtinut. Melkoinen saavutus miehelle, jolle yksinpurjehdus on harrastus.
Arin lähestymistapa kisaan erosi monista muista, kilpailun voittoa tosissaan tavoitelleista ammatikseen purjehtivista kilpakumppaneista. Hänen reitityksensä olivat usein korostetun konservatiivisia, kun muut ottivat riskejä ja monet joutuivat keskeyttämään tai kokivat vakavia vaurioita. Huusela keskittyi koko kisan ajan omaan suoritukseensa ja toimi liikennelentäjän huolellisuudella, vaaroja vältellen ja päämääränsä päästä maaliin, vene ehjänä johtotähtenään.
Kisan vaikeimmat hetket Huuselalle olivat kisan alku- ja loppupuolella. Kisan alkupuolella myrskyrintaman aiheuttama puuska kaatoi veneen hetkellisesti kyljelleen, mutta tässä rytäkässä kolhuja sai onneksi vain Huuselan ylpeys, sillä ’knockdown’ oli hänen uransa ensimmäinen.
Myöhemmin, lähempänä päiväntasaajaa veneessä oli ongelmia hydrogeneraattoreiden ja akkujen latauksen kanssa, mutta näistäkin selvittiin. Loppumatka sujui joutuisasti, riskejä vältellen. Kilpakumppanien haverit ja keskeytykset toivat hetkellistä huolta sankarille, joka tuli tunnetuksi kisan aikana kahdesta moodistaan: ’happy’ ja ’super happy’.
Kap Hornin kierron jälkeen kelit eivät olleet suosiollisia eteläisellä Atlantilla ja kääntyilevä tuuli ja epämääräinen aallokko kiristivät hermoja, kunnes Huusela pääsi tyveneen, jossa kului siinäkin tovi. Loppumatkasta purjehtijamme lähinnä nautiskeli, erityisesti Huuselan mieleen jäivät kaksi viimeistä vuorokautta, jotka keveine sivutuulineen olivat ’shampanjapurjehdusta’, veneen edetessä eleettömästi veden sihistessä kuohujuoman lailla veneen keulassa.
Viimeisenä yönä Huusela ei nukkunut väistellessään Ranskan rannikon läheisyydessä ammattiaan harjoittavia kymmeniä ellei satoja kalastusveneitä.
– En usko, että uni olisi tullutkaan, sen verran tämä unelmien täyttymys kävi tunteisiin.
Kisan jälkeisessä lehdistötilaisuudessa Huusela antoi myös neuvoja tuleville yksinpurjehtijoille:
– Ensiksikin opettele puhumaan ja lukemaan ranskaa. Tämä on tärkeä juttu. Toiseksi: kannattaa aloitta Mini-luokasta. Siinä saa kokemusta ja tärkeitä kontakteja. Sen jälkeen eteneminen on paljon helpompaa. Ja sitten pitää olla hyvä sponsoreiden kanssa, Huusela kiteyttää.
