TG:n nykymallit 5.9X ja 6.9X ovat olleet kahtena viime vuotena Suomen myydyimmät ohjaushyttivenemallit. Kaupallisesti ne ovat siis onnistuneet jatkamaan suosittujen edeltäjiensä, 5900 SportFisherin ja 6500 SportCruiserin, jalanjäljillä.
Kolmas takavuosien TG-suosikki, 7200 KingCruiser, jäi mallistosta pois jo toissa vuonna, joten sen seuraajaa on ehditty kaivata. Odotus palkitaan elokuun puolivälissä Helsingin Uivassa venenäyttelyssä, jossa TG esittelee uuden 7.9 KingCruiserin.
Totalvene pääsi tutustumaan uutuuteen jo messujen alla. Kyse on prototyyppiveneestä, joten varsinaisesta testistä ei ole kyse, vaan pikemminkin ensimaistiaisista. Varsinaisten tuotantoveneiden valmistus käynnistyy loppuvuodesta.
7.9 KingCruiserin on suunnitellut muiden uuden sukupolven TG-mallien tavoin Tagen poika Frese Gustafsson. Kädenjälki näkyy, sillä 7.9 näyttää ja tuntuu TG:n uuteen sukupolveen kuuluvalta. Silti siinä monia ominaisuuksia, joita ei ole ennen TG-veneissä nähty.
7200 KingCruiser on osoittautunut omistajiensa käsissä erittäin monikäyttöiseksi veneeksi. Se on ennen kaikkea pätevä ja tilava yhteysvene, mutta toimii myös retki- ja jopa matkaveneenä, tosin muutaman kompromissin sävyttämänä. Noita kompromisseja on haluttu 7.9:ssä karsia tai ainakin kehittää.
7.9 KingCruiser on TG:lle tyypilliseen tapaan keskihyttivene, mutta sen kolmen tilakokonaisuuden eli etuavotilan, hytin ja taka-avotilan tilankäyttöä on mietitty uusiksi. Aloitetaan keulasta.
Keulan avotilasta on 7.9:ssä jäljellä käytännössä vain puolet, keulakannelta hytin ovelle johtavan kulkuväylän muodosta paapuurin sivu. Styyrpuurin laita on katettu kannella. Sen alla on kookas tavaratila, joka voidaan kohottaa lisävarusteilla TG:lle ennen näkemättömästi erilliseksi toiletiksi, minikajuutaksi tai niiden yhdistelmäksi.
Wc-istuin on kunnollinen vesi-wc, joka on varustettu tilaa ja vaivaa säästävällä sähköhuuhtelulla. Vuoteen mitta riittää periaatteessa aikuisellekin, mutta todennäköisempi yöpyjä on lapsi tai pari. Silloin ohjaushytti jää vielä vapaasti aikuisten oleskeltavaksi.
Ohjaushytin tilaratkaisu on lainattu pykälää pienemmästä 6.9X:stä, mutta tilaa on joka suuntaan enemmän. Istumapaikkoja on poikkeuksellisen runsaasti, helposti yhdeksälle, jopa kymmenelle.
Ohjaamo on 6.9X:n tapaan keskellä venettä. Styyrpuurin puolelle jää hallintalaitekonsoli ja sen viereen syvä avolokero kaikelle tarpeelliselle. Ohjaamon ergonomia on hyvä, mutta pari asiaa vaatii tottumista: ratin takana oleva kojelaudan lippa tulee omituisen lähelle ratin kehää ja mittarit on sijoitettu tuulilasin yläpuolelle otsalautaan, josta niitä joutuu katseella hakemaan.
Ohjaamaan pystyy myös seisten pää kattoluukusta ulkona. Kaasukahvaan yltääkseen joutuu kuitenkin kumartumaan takaisin sisään. Kattoluukku avautuu isosti, sillä se on toteutettu kahdella avattaessa päällekkäin pakkautuvalla liukuluukulla.
Ohjaamon takana on dinetti, joka riittää tiloiltaan mainiosti neljälle aikuisellekin. Makuupaikkoja tarvittaessa dinetti on pedattavissa parivuoteeksi. Kolmantena makuupaikkana toimii hytin paapuurin laidalla oleva pitkittäinen sohva.
Sen etupäädyssä on apukuskin istuin, joka taittuu eteen ja alas työtasoksi. Penkin alta paljastuu käyttökelpoisen kokoinen pesuallas ja paikka keittimelle. Pentterin ergonomia ei ole gourmet-tasoa, mutta retkimuonaa siinä syntyy.
Säilytystilojen puolesta matka voi jatkua pidempäänkin, sillä kaikkien kolmen sohvan alla on hulppean syvät säilytystilat. Lisää löytyy parin pienemmän lattialuukun takaa.
Kajuutan läpikulku sujuu ongelmitta, vaikka kaikki istuma- tai makuupaikat olisivat käytössä. Etenkin jälkimmäisen osalta se on keskihyttiveneissä harvinaista. Myös ovien puolesta läpikulku on sujuvaa. Etuovi on perinteinen saranaovi, takaovi poikkeuksellisen leveä liukuovi. Takaoven luona on hyvin liikkumatilaa, mutta etuoven ulkopuolella on veneen ahtain kohta. Ohjaushytin oven ja minikajuutan ovi-luukkuyhdistelmän yhtäaikainen avaaminen on senttipeliä, mutta vielä toimivaa sellaista.
Ohjaushytin ulkopuolella on myös käyttökelpoiset sivukannet, joten etu- ja taka-avotilojen väliä voi kulkea myös ulkokautta.
Taka-avotila on tarkoitettu pikemminkin kulku- ja oleskelutilaksi kuin tavara- tai harrastustilaksi. Avotilassa on istumapaikkoja kolmella sivulla ja pieni, mutta näppärä klaffipöytä, joka on kiinnitetty takaoveen. Penkkien alla on runsaasti säilytystilaa, myös isommille esineille kuten kookkaille lepuuttimille ja kunnon ankkurille.
Avotilaan on luotu tilaa rakentamalla peräpenkki moottorikaivon päälle. Penkki on kuitenkin suhteellisen vaivaton ja kevyt niputtaa, minkä jälkeen moottorin mahtuu kippaamaan. Erityisiä uimatasoja TG:ssä ei ole, mutta styyrpuurin nurkkaan muodostuu perä- ja laitaparkkitilanteita ajatellen luonteva kulkuväylä.
TG-veneillä on maine kevytkulkuisina veneinä, mikä tarkoittaa hyvää suorituskykyä ja taloudellisuutta jo kohtuukokoisella koneella. Uusi 7.9 jatkaa samaa kaavaa.
Se on ajotuntumaltaan lähempänä 6.9X:ää kuin edeltävää KingCruiseria, mikä huomaa parempana pituus suunnan balanssina ja kokonaisvaltaisempana reagointina moottoritrimmin käyttöön. Sen säätäminen nostaa ja laskee pikemminkin koko venettä kuin vain keulaa.
Trimmitasojen säätämiseen 7.9 reagoi terhakasti, vaikka lyhyellä koeajolenkillä niiden säätämiseen ei sään puolesta oikeaa tarvetta ollut. TG:n filosofiaan trimmitasot ja niiden käyttäminen kuitenkin kuuluu. Esimerkiksi navakassa vasta-aallokossa paras mukavuus saavutetaan nopeutta alentamalla ja trimmilevyillä venettä veteen painamalla. 7.9:kin saa trimmattua kulkemaan luontevassa liukuasennossa jo 15 solmun nopeudella.
Runko jättää itsestään ensituntuman perusteella eleettömän hyvän kuvan. Suuntavakaus on liukunopeuksilla hyvä, mutta reagointi ohjausliikkeisiin on kuitenkin tarkkaa, ilman että äkillisetkään suunnanmuutokset aiheuttavat yllätyksiä. Ainekset mukavaan matka-ajoon ovat siis olemassa.
Uuden KingCruiserin kokonaispituus on noin 7,8 metriä ja leveys 2,6 metriä. Vakiomallin kuivapainon kaavaillaan asettuvan noin 1 600–1 700 kiloon. Tehoalueeksi tulee 150–200 hevosvoimaa.
Protovenettä on ajettu 200- ja 250-hevosvoimaisilla Yamaha-moottoreilla, joilla on saavutettu noin 40 ja 45 solmun huippunopeudet. TG:lle tunnusomainen kevytkulkuisuus vaikuttaisi siis toteutuvan mainiosti.
Myöhemmin vakiomallin rinnalle tuodaan vahvistetulla rungolla varustettu 250–300-hevosvoimaiselle moottorille hyväksytty vauhtiversio. Rakenteiden vahvistamisella ei tavoitella niinkään jäykkyyttä tai kestävyyttä vaan lisäpainoa ja runkoäänien vaimentamista. Tehoversion päämääränä ei ole huippunopeus vaan mahdollisuus ylläpitää mukavasti 40 solmun matkavauhtia, kun olosuhteet ovat suotuisat.
Vakiomallista tullee tavanomaisemmilla, reilun 20 solmun matkanopeuksilla käytettäväksi täysin toimiva paketti jo 150-hevosvoimaisella koneella, mikä on omiaan pitämään lähtöhinnan houkuttelevana.
Lopulliset hinnat vahvistetaan myöhemmin syksyllä, mutta tavoitteena on noin 55 000 euron hinta ilman moottoria. Se tarkoittaisi 150-hevosvoimaisella Yamahalla varustettuna pakettihintojen alkavan noin 75 000 eurosta, mikä kuulostaa varsin kilpailukykyiseltä. TG:n ovelle saattaa muodostua jonoa, kun ensimmäisen vuosituotannon valmistussarjaa aletaan myydä.
