Vuodesta 2006 Etelä-Venäjällä Samarassa alumiiniveneitä valmistanut Volzhanka on parin viime vuoden aikana pyrkinyt Euroopan markkinoille sen verran aktiivisesti, ettei ponnistelujen haluttu jäävän kiinni vahvasti venäläiseltä kalskahtavasta nimestä. Niinpä valmistajan nimi muutettiin alkuvuodesta 2019 Vonzhankasta Vboatsiksi.
Samalla mallisto jaettiin neljään mallisarjaan, joista yhden nimeksi jätettiin Volzhanka. Siihen sekä Yava- ja FishPro-mallisarjoihin kuuluu 4,5–5,5-metrisiä avoveneitä, joissa kalastuskäyttö on enemmän tai vähemmän keskiössä. Yava-mallisto on kehitetty ja nimetty Venäjän Yamaha-verkoston kauppatavaraksi, mutta vientimarkkinoilla yhteistyö japanilaisen perämoottorivalmistajan kanssa ei päde.
Voyager-sarja on Vboatsin eräänlainen lippulaivamallisto, johon kuuluu yhteys-, kohde- ja retkiveneilyyn tarkoitettuja malleja. Niistä ohjaushytillinen 700 Cabin on ehtinyt saavuttaa jo jonkin verran menestystä Suomessakin, etenkin tänä vuonna (2019) sen kaupassa on ollut nouseva trendi.
Elokuussa Helsingin Uivassa venenäyttelyssä Cabinin rinnalle esiteltiin mallivuoden 2020 uutuutena 700 Open avomalli, johon nyt päästään käsiksi.
Vboats tekee tuhteja täysalumiiniveneitä, joissa ei valmistusmateriaalia tai hitsisaumoja piilotella eikä säästellä. Sen myötä yleisilme on katselijan näkökulmasta joko hyötyvenemäisen askeettinen tai äijäveneelle katu-uskottavasti atleettinen.
Tarkempi perehtyminen paljastaa vahvan rakenteen. Esimerkiksi kaiteet, knaapit ja kalusteet on hitsattu paikalleen ja millin kaksi normaalia paksummat pohja- ja laitapellit hitsattu yhteen molemmilta puolilta. Ja itäveneleimaa häivyttää tehokkaasti alumiinin ja hitsauksen siisti työnjälki.
Eikä Voyager 700 Openin valmistusmaata arvaa muotoilustakaan. Etenkin tuulilasin kulmia kurtistavassa profiilissa mallia on otettu selvästi ruotsalaisesta Anytecista. Muitakin viitteitä samaan suuntaan löytyy, esimerkiksi kojelaudan muodoista.
Ohjaamon ergonomia on Voyagerissa ihan hyvällä mallilla. Ajoasennon löytymisessä auttaa etäisyyssäädön lisäksi myös korkeussuunnassa säätyvä penkki ja tilttiratti. Penkki on perusmukava ja kohtuullisen tukeva, samaa tai samanlaista penkkimallia käytetään myös isommissa Bustereissa.
Hiukan parannettavaa jää näkyvyyteen, johon järeät karmit ja tuulilasin tuet sekä tuulilasin tumma sävytys aiheuttavat etenkin synkemmässä kelissä veneillessä avoveneeksi keskimääräistä enemmän näkyvyyshaasteita.
Runkoideologialtaan Voyager on tyystin erilainen kuin ulkoinen esikuva Anytec. Siinä missä ruotsalaisvalmistajan solakoissa rungoissa on syvä v-pohja ja aggressiivinen nousulistoitus, on Voyagerin runko leveä, loiva ja nousulistaton.
Voyagerin peräpeiliin saa ripustaa maksimissaan 250-hevosvoimasen moottorin, jollainen myös testiveneessä oli. Suomen maahantuoja muodostaa paketit Mercuryn moottoreilla. Vaihtoehdot alkavat 150-hevosvoimaisesta.
Maksimiteho on Voyageriin rutkasti, sillä huippunopeus nousee yli 45 solmuun. Vene pysyy huippunopeudellakin hyvin hallinnassa, kunhan suunnan muutokset ovat riittävän rauhallisia.
Ääritilanteissa, kuten äkillisissä väistöliikkeissä, ja muuten vaan tiukoissa ja vauhdikkaissa kaarroksissa, moottorin voimavarat ylittävät rungon pidon. Sen seurauksena liikkeisiin tulee lievää levottomuutta ja kulmikkuutta.
Rungon ja mukavuuden rajat löytyvät myös vauhdikkaassa aallokkoajossa suhteellisen selvästi ja nopeasti. Osittain se johtuu korostuneen hiljaisesta ja mukavasta ensivaikutelmasta. Kohtuukokoisessa, 30–40 sentin aallokossa Voyager etenee korostuneen mukavasti. Nousulistaton runko halkoo aaltoja reilun puolentoistatonnin massalla vaivattomasti ja hiljaisesti. Tunnelmaa vahvistaa mahdottoman sivistyneesti käyvä Mercuryn V8 Verado.
Isompaan aallokkoon vauhdilla suunnatessa alkuhurma laantuu samaan tahtiin kuin aallot alkavat paukkua palteisiin, runko kumahtelemaan ja kulku muuttumaan pomppuisemmaksi. Yhteinen sävel ja kohtuullinen mukavuus löytyy kaasua suhteellisen ajoissa hölläämällä. Merikelpoisuudesta ei silti tarvitse tinkiä, Voyagerilla pärjää kyllä isommassakin aallokossa.
Luontevimmillaan Voyager on 18–28 solmun nopeusalueella, jolloin kulutus jää isollakin koneella maltilliseen 1,1 litraan meripeninkulmalla. Kiireessä marssinopeuden voi nostaa vielä 38 solmuun, jolloin bensaa kuluu 1,4 litraa meripeninkulmalla. Viimeisten solmujen riipiminen mittariin nostaa kulutuksen lopulta huippunopeuden 1,9 litraan meripeninkulmalla.
Liukukynnys on voimakkaimmillaan 7–10 solmun alueella, jolloin kulutus nousee 1,6–1,7 litraan meripeninkulmalla. Ison 4,6-litraisen V8-koneen ja Voyagerin massan yhtälö tarkoittaa puolestaan sitä, ettei kulutus tipu alle litraan meripeninkulmalla edes alle viiden solmun uppoumanopeuksilla.
Lähinnä moottorin äänitasosta kertovat desibelilukemat ovat normaaliolosuhteissa ja liukunopeuksilla avoveneiden luokassa kiitettävää tasoa. 18–28 solmun matkanopeusalueella äänenpaineeksi mitattiin tasaiset 78 ja huippunopeudellakin kohtuulliset 86 desibeliä.
Tilaratkaisultaan Voyager 700 Open on pohjoismaalaistyylinen bowrider. Tilaratkaisu ja -mitat ovat hyvin lähellä samaa kokoluokkaa edustavaa markkinajohtajaa Buster Magnumia, eikä sekään tuskin ole vahinko. Ero on lähinnä siinä, että Magnumiin peräsohvan u-laajennus ja etuavotilan laitapenkki hankitaan lisävarusteina, Voyagerissa ne ovat vakiona paikalleen hitsattuina.
Voyagerin suhteellisen pitkä etuavotila toimii lähinnä kulku- ja kuormatilana. Toki satunnainen istuskelu tai vaikkapa kalastuskin onnistuu. Kulkuyhteydet ovat sujuvat ja penkkien alta löytyy riittoisasti säilytystiloja.
Taka-avotilaan kuljetaan tutusti kaksiosaisen pulpettien välioven kautta. Oven kahva oli testiveneessä todella jäykkä käyttää, mutta rakenne on sellainen, ettei ovi pääse rämähtämään auki kovassakaan kelissä. Pulpettien väliin jäävä puoli metriä leveä väylä on sujuvaan kulkemiseen riittävä, muttei mitenkään ruhtinaallinen.
Ohjaamon erillisistuimien taakse jäävä u-sohva on melko lyhyt (105 cm) ja kapea (160 cm). Sohvalle mahtuu hyvin neljä takapuolta, mutta jalkatila käy niukaksi. U-sohvan istuin- ja selkänojapehmusteet kuuluvat lisävarusteisiin, samoin ajokuomu. Veneessä oleskelua palvelevaa muunneltavuutta, kuten pöytää tai aurinkotasoa, Voyageriin ei sen sijaan tehdaslisävarusteina saa.
Uimatasot ovat perinteiseen tyyliin kahdessa tasossa. Ylempien tasojen sisällä on köysilaatikot, mutta laatikoiden reunoissa ei ole kiinnitysköyden juoksu-uraa. Keulakannelta köysiboksi puuttuu kokonaan.
Laiturilta on hyvä astua uimatasoille sekä sivuilta että suoraan perästä, mutta käynti avotilan puolelle edellyttää varsin ison askeleen sohvan korkean selkänojan ja siihen integroidun leveän kuomutallin yli. Avotilan puolella askeltasona toimii sohvan peränurkka, joka on sileää ja märkänä liukasta kiiltävää alumiinia. Helpommallakin voisi päästä.
Pikkupuutteet unohtuvat aika nopeasti, kun vilkaisee hintalappua. Voyager 700 Open on ihan eri hintaluokkaa kuin vastaavan kokoiset Anytec A23 ja Buster Magnum, joihin tässä jutussa on viitattu. Anytec on reilun 100 000 euron paketti ja Magnumkin maksaa noin 70 000 euroa.
Voyager 700 Open maksaa 150-hevosvoimaisella peruskoneella 45 000 euroa. 250-hevosvoimanen Verado nostaa hintaa kymppitonnilla, ja tasan puoleenväliin mahtuu 200-hevosvoimainen V6-vaihtoehto, joka tuntuu Voyagerin tapauksessa nappivalinnalta.
Hintaetu on Voyagerin ominaisuudet, viimeistely ja länsimainen olemus huomioiden järisyttävä.
Voyagerin vakiovarustus on perustasoa ja tehdaslisävarusteiden saatavuus suppeahko, mutta etenkin yhteys- ja kohdeveneilyä ajatellen tarjolla on varsin valmis ja takuuvarmasti rahanarvoinen paketti.
