Aiemmin Volzhankana tunnetun Vboatsin Voyager-sarjan menestysmalli Suomessa on ollut 700 Cabin. Siinä on reilun kokoinen taka-avotila, ohjaushytti ja pari makuupaikkaa keulakannen alla. Samalle rungolle on rakennettu myös 700 Open -avomalli. Tälle mallivuodelle mallisarja täydentyi koeajossa olevalla Cabin Open Bow'lla.
Suomessa juuri COBin tapaiset keskihyttiveneet ovat olleet yhteysveneilijöiden suosiossa. Syitä ovat ainakin etuavotila, jonka kautta on turvallista kulkea ja jota on suhteellisen helppo tai ainakin mahdollista lastata myös silloin, kun vene on kiinnitettynä suomalaiseen tapaan keula edellä rantaan tai laituriin, sekä turvallisesti läpikuljettava hytti.
Toki keskihyttivene voi olla paljon muutakin kuin pelkästään siirtymäväline ihmisten ja tavaroiden saamiseksi paikasta toiseen. Se voi toimia kalastus- tai sukellusharrastuksen tukialuksena, säässä kuin säässä mukavana retkiveneenä tai vaikka tilapäisenä majoituspaikkana kun vierailu naapuriin on venähtänyt.
Vboats on lohkonut Voyager 700 COBin pituusmitan siten, että etuavotilan pituus on 1,6 metriä, hytin 2,4 metriä ja taka-avotilan metri lattiatasossa mitattuina. Loput hieman yli seitsemän metrin kokonaismitasta kuluu uimatasoihin, moottorikaivoon, hytin seinämiin sekä keulapenkkiin ja -kanteen.
Kaksi avotilaa ja mökki välissä
Voyagerin mittasuhteita voi pitää aika perinteisinä. Jos niitä vertaa pääkilpailijoihin, ollaan jakosuhteessa lähempänä ruotsalaisia täysalumiinisia keskihyttiveneitä (kuten Arronet 23'5) kuin kotimaisia, alumiinirungolla ja lujitemuovisella kansirakenteella varustettuja vaihtoehtoja (Buster Cabin, Falcon C 7), joissa keulan avotilaa on supistettu ja taka-avotilaa kasvatettu.
Näin ollen on luontevaa, että Voyager 700 COBin etuavotila tuntuu tilavalta. Keulataso ja askelmat ovat kookkaat ja kauttakulku helppoa sekä suoraan keulasta että sivuilta. Kaikista kolmesta suunnasta kulku on huomioitu myös kaiteiden sijoittelussa.
Keula- ja laitapenkkien päätehtävä on toimia askelmina, mutta myös säilytystiloina ja istumapaikkoina. Niiden väliin jää runsaasti vapaata lattiapinta-alaa.
COBissa on varsin hyvin kuljettavissa olevat sivukannet, mutta liikenne keulan ja perän välissä tapahtunee silti pääasiassa hytin läpi. Etuovessa ei ole tyydytty ihan perusratkaisuun, vaan suoraa saranaovea täydentää ylösnouseva luukku. Kulkemaan mahtuu mainiosti, kunhan ovia ja luukkuja jaksaa aukoa: oven salpa on iso ja luukun pieni, mutta molemmat ovat jäykkiä käyttää.
Hytin tilaratkaisu on simppelin suoraviivainen. Keskikäytävän molemmilla puolilla on edessä kuppipenkit ja takana pitkittäiset penkit. Istumapaikkoja on periaatteessa kuudelle, mutta takapenkkien 85 sentin leveys käy kahdelle aikuiselle auttamatta ahtaaksi.
Hytin parhaimmillaan 185 sentin seisomakorkeus toteutuu keskikäytävällä, mutta ovilla ja reunoilla on korkeutta verottavia kynnyksiä. Liikkuminen on silti ihan asiallisen sujuvaa, koska kulkuväylä on riittävän leveä.
Takaovi on toteutettu liukuovena, jonka leveys on puolet takaseinästä. Oven käyttö ja siitä kulkeminen on tavanomaisella tavalla sujuvaa. Etenkin oviaukon leveys on antoisa.
Taka-avotilan turkin muoto on selkeä nelikulmio, jonka on tuplasti leveämpi kuin pidempi. Moottorikaivon sivuilla olevat peränurkat on kalustettu istuinlaatikoilla, jotka tässäkin tapauksessa toimivat todennäköisesti enemmän askelmina ja tavaratiloina. Jos penkkejä tarvitaan lisää, löytyy lisävarustelistalta klaffipenkit molemmille laidoille.
Sekä sisä- että ulkotilojen turkille, kulkukansille ja askeltasoille voi valita eri pinnoitevaihtoehtoja. Suomessa on vakioitu alumiininen turkkilevysarja, jollainen oli myös koeajoveneessä. Vaihtoehtona on sisälle saatava vinyylipinnoite tai ulos ja sisälle saatava EVA-pehmytpinnoite, joko yksi- (musta) tai kaksivärisenä (harmaa-musta).
Taka-avotilassa ja kajuutassa alumiiniset pystypinnat on Voyagerissa maalattu naarmuuntumattomalla harmaalla maalilla, joka samalla osaltaan hiukan pehmentää yleisilmettä.
Jykevästi tehty
Voyagerin tummanpuhuva ulkoilme on jopa vähän aggressiivinen tai militanttinen. Tuimaa ilmettä on luomassa rungon ja hytin musta teippaus sekä käytännöllisen paksu törmäyslista, jota valmistaja kutsuu dragon skiniksi eli lohikäärmeen nahaksi.
Ilme välittyy myös näppi- ja ajotuntumaan. Täysalumiinirakenne, kiinnihitsatut kaiteet ja knaapit sekä ulko- ja sisäpuolelta hitsatut saumat tekevät rakenteesta erittäin jämäkän ja jäykän tuntuisen. Alumiini on "parasta" 5083-laatua ja sitä on tavanomaista enemmän: pohjassa on käytetty viisi ja laidoissa neljä milliä paksua levyä. Mikään paikka ei notku tai nitise, eikä mikään rakenteellinen osa tule koskaan "jäämään käteen".
Nousulistaton runko mukava vähän ikävämmässäkin aallokossa. Sen alkujousto on miellyttävä eli runko alkaa leikata aaltoa pehmeästi, mutta liike päättyy melko äkisti voimakkaisiin ja kantaviin palteisiin. Etenkin isommassa aallokossa ajonopeudella ja trimmillä on siis melko paljon merkitystä kulkumukavuuteen.
Toisaalta palteet tuovat kaarrosajoon ja kulkuominaisuuksiin vakautta, eikä Voyager kallistu tiukoissakaan kaarroksissa kovinkaan paljoa. Myös numeroarvot ovat kunnossa. 225-hevosvoimaisella Mercuryn V6:lla saavutettiin jopa 40 solmun huippunopeus, mutta varsin kohtuulliset kulutuslukemat: kulutus jäi alle 1,2 litraan meripeninkulmalla laajalla, 15–27 solmun nopeusalueella.
Merkille pantavaa on myös poikkeuksellisen loiva liukukynnys. Epäedullisimmalla 7–11 solmun nopeusalueellakaan kulutus ei noussut kuin 1,4 litraan meripeninkulmalla. Viimeisten parin solmun puristaminen on selvästi kalliimpaa: 38–40 solmun nopeudella bensaa palaa jo 1,8 litraa meripeninkulmalla.
Melutaso on yleisesti ottaen miellyttävän vaimea, mutta runkoäänet kasvavat aallokon ja moottorin melu nopeuden myötä aika merkittävästi. Taloudellisimmalla, 23 solmun liukunopeudella desibelimittarin noteeraus on miellyttävät 71 desibeliä, mutta huippunopeudella ollaan jo haittarajalla eli 85 desibelissä.
Muita ajamiseen liittyviä huomioita nousee esiin lähinnä taka-avotilassa ja ohjaamossa. Ohjaamossa asiat ovat pääsääntöisesti hyvin, mutta pieniä puutteitakin esiintyy. Tavallisempia niistä ovat istuttaessa kauas jäävä kosketusnäyttö, jolle yltäminen vaatii kurottelua sekä kapeahko kojelauta, joka jättää käyttökytkimiä ohjauspyörän katveeseen.
Ajoasento on mukavuuden ja tilavuuden osalta hyvä, mutta viimesilauksena kaukohallintalaite ja kaasukäden kyynärnoja saisivat olla sijoitettu hieman edemmäs. Astetta vakavampi asia on näkyvyys, joka varmistaminen vaatii matalien ikkunoiden ja paksuhkojen karmien takia ajoittain aktiivisuutta.
Avotilassa huomaa puolestaan nopeasti sen, että Voyager vetää perässään voimakasta vesisumupyörrettä, joka kastelee etenkin vastatuuleen ajettaessa melko tehokkaasti sekä avotilan että takaseinän. Sama koskee luonnollisesti sekä avotilassa mahdollisesti ajon aikana olevia matkustajia että tavaroita.
Ei enää pelkkä hintapommi
Voyagerin 7-metrisiä hyttiveneitä mietittäessä on aika nopeasti selvää, että keulakajuutallinen 700 Cabin on tähdätty enemmän retkiveneeksi, joka toimii myös yhteysveneenä tai vaikkapa isona uisteluveneenä. 700 COB on puolestaan enemmän puhtaasti yhteysvene. Ehkäpä hiukan yllättäen avokeulainen COB on kaksikosta pari tonnia kalliimpi.
Tehokkainta vaihtoehtoa lukuun ottamatta 700 COBin listahinnat mahtuvat 60–70 000 euron raamiin. Arvovarusteista mukaan on vakioitu lämmityslaite ja trimmitasot. Mieluinen karttaplotteri ja muu navigointielektroniikka tilataan myyjältä jälkiasennuksena. Koeajoveneessä oli 12-tuumainen Simrad Go Active Imaging 3in1 -anturilla hintaan 3 000 euroa. Jääkaappia lisävarustelistalta ei ole, eikä sille löydy veneestä ihan helpolla edes asennuspaikkaa.
Käytännössä COBin listahinnat ovat aika lailla samoissa kuin mainituilla kotimaisilla pääkilpailijoilla. Buster Cabin irtoaa 200-hevosvoimaisella Yamahalla varustettuna 64 000 euron kampanjahintaan ja Falcon on hinnoiteltu 175-hevosvoimaisella V6-Mercurylla käytännössä samoihin lukemiin.
Hintaero ruotsalaisiin täysalumiiniveneisiin on sen sijaan jo selkeämpi. Ainakin puoli pykälää pienempien 6,5-metristen Ockelbo B21:n ja Arronet 20'5:n hinnat alkavat seiskalla ja Voyagerin kanssa samoissa mitoissa olevan Arronet 23'5:n ysillä.
Mikään takavuosien kaltainen hintapommi Voyager ei ehkä enää ole, mutta olemus, ominaisuudet ja viimeistely ovat kehittyneet sille tasolle, että euroille on kyllä vastinetta. Etenkin "ruotsinraudasta" haaveileville yhteysveneilijölle Voyager 700 COB tulee kuin tilauksesta.
